CMX:n uusin studioalbumi Seitsentahokas ilmestyi helmikuun lopulla.
A. W. Yrjänä perusti yhtyeen vuonna 1985 Torniossa, lähtee uudistuneen kokoonpanonsa kanssa kiertueelle, ja saapuu jälleen Ouluun, jossa on vieraillut tasaisin väliajoin vuodesta 1988. Silti Teatria on vielä korkkaamatta. On aika kysyä muutama kysymys.
Uuden levynne tekeminen oli poikkeuksellisen työläs. Miksi?
”Meille levytys, albumi on teos, kokonaisuus. Yksittäiset laulut kommentoivat toisiaan ja toimivat yhdessä. Siksi albumin laatiminen on meidän työryhmälle vähän kuin tekisimme kollektiivista näytelmää tai romaania. Siihen menee aikaa ja voimia, ideoita kokeillaan ja hylätään.”
Tällä kertaa prosessi oli tosiaan poikkeuksellisen työläs. Ristiriitoja, linjan pohdintaa, henkilökohtaisia valtataisteluita. Homma meinasi mennä oopperaksi jo ennen kuin pääsimme studioon. Positiivista on se, että moinen into kertoo porukkamme sitoutumisesta tähän musiikkiin. Lopputuloksessa jokainen nuotti, sana ja äänensävy on harkittu ja valittu.”
Millainen lopputulos on?
”Se on eräänlainen huutamalla pidetty saarna sydämen sivistyksen ja hengen palon puolesta. Se sanoo: suvaitaan itseämme ja toisiamme, opitaan virheistä ja otetaan elämä todesta.”
Käykö mielessä pelko siitä, ettei levy avaudukaan kuulijoille?
”Emme tee koskaan kovin helposti aukeavia paketteja. Se, että levyyn pitää panostaa vähän kuuntelukertoja ennen kuin se alkaa hahmottua, on minusta tärkeää, sillä ihmiset eivät arvosta asioita, jotka saa liian helpolla.
Meidänkin levyn voi hankkia sekunnissa napinpainalluksella, mutta sisältöön pitää kuulijan itsekin panostaa ennen kuin se alkaa paljastaa salojaan. Tietyssä mielessä se on vasta kuulija, jonka sisällä musiikki syntyy.”
Levyn nimi on Platonin hahmottelema geometrinen muoto, jota ei itse asiassa
voi olla olemassa. Mitä se kertoo CMX:n arvomaailmasta?
”Levyn nimi viittaa mahdottomuuteen. Minulle se tarkoittaa tätä kuluttamiseen ja poisheittämiseen perustuvaa kulttuuria, jonka osasia me kaikki olemme. Ihmiset ovat luoneet systeemin, joka näyttää toimivan, mutta tulevaisuudessa tätä tullaan pitämään suuren hulluuden aikakautena.”
Uuden levyn myötä CMX muuttui kolmimiehiseksi, kun rumpali Tuomas Peippo jäi pois. Miksi?
”Peippo soitti kanssamme viisitoista vuotta. Hän on hyvin taitava rumpali ja hänen työmoraalinsa on kova. Hän opiskeli jossain vaiheessa musatyön rinnalle hammaslääkärin ammatin ja on siinäkin ihan pirun hyvä. Se vain alkoi syödä aikaa soittamiselta lopulta siihen malliin, että meidän oli päätettävä muutummeko sunnuntaisoittelijoiksi vai jatkammeko ammattilaisina. Me halusimme soittaa, joten uusi rumpali oli pakko löytää.”
Ja tilalle löytyi Olli-Matti Wahlström. Onko mies keikkakunnossa?
”Henkilökohtaisesti basistina sanon, että Olli-Matin kanssa soittaminen on ilo. Hän on teknisesti vähän kuin yhdistelmä alkuperäistä rumpaliamme Pekka Kanniaista ja Tuomas Peippoa. Lyö lujaa ja erikoisiin kohtiin, mutta on myös hienostunut. Olemme treenanneet paljon, ja tähänastisten keikkojen saaman palautteen perusteella bändi kuulostaa kiimaiselta ja rujolta.”
Millä mielellä saavutte Ouluun?
”Jännittävää. Adrenaliini virtaa. Tähänastisilla keikoilla vastaanotto on ollut helkkarin hyvä. Oulussa olemme käyneet vuodesta 1988, ja edellisestä kerrasta on kulunut jo kolmatta vuotta. Nyt ensi-iltasäätöjen jälkeen alkaa biisilista olla kohdillaan, joten kihelmöi tulla soittamaan Teatriaan ensimmäistä kertaa.”
”Treenasimme kiertuetta varten koko levyn, mutta vaihtelemme listaa eri iltoina. Mukaan pitää saada myös kattaus uran varrelta ja onhan joka bändillä muutama pakollinen biisi, jotka pitäisi aina soittaa. Mutta setin runko on uuden levyn materiaalissa.”
Seitsentahokas meni suoraan Suomen virallisen listan ykkössijalle. Yllätys?
”Fyysisten levyjen myyntiä on nykyään vaikea ennakoida edeltä ja näinä viikkoina ilmestyy paljon todella isojen nimien albumeita. Olimme vähän yllättyneitä ja ehdottoman iloisia, kun levy karkasi heti ilmestyessään listakärkeen. Se kertoo ehkä siitä, että meillä on musiikkimme ystävien kanssa hyvä suhde, että he haluavat uuden levyn omaan syyniin, ennen kuin kuulevat tai lukevat siitä muilta.”
CMX lausui vuonna 1985: ”Soittamisen pitäisi olla poliittista, absurdia, vaativaa. Vähintään edes häpeämätöntä vittuilua yleiselle tasapäisyydelle ja apatialle.”
”Vau, tuon täytyy olla jostain pienlehdestä! Tätä ohjelmaahan me ollaan noudatettu!”
Mikä on CMX:n pitkän iän salaisuus?
”CMX on muodostunut minulle välineeksi, jonka puitteissa saa tehdä melkein mitä vain. Se on rikkaus, kuten myös pitkän uran rakentaminen. Yhtye kasvaa ja muuttuu jäsentensä elämänkaaren myötä.
Minussa on ripaus julistajaa ja totuudenetsijää, mutta en ole mikään puhuja. Yksi CMX:n ulottuvuus on antaa ääni eräänlaiselle paatokselle. Se on tosissaan olemista aikana, jona ironia on vallitseva tapa nähdä asioita. Ehkä sen vuoksi meitä on myös inhottu intohimoisesti. Meidät on helppo mieltää huumorittomiksi pösilöiksi. Meidät tuntevia moinen kuva huvittaa melko lailla.”
Onko ahdistus lieventynyt?
”Ahdistus on freudilainen käsite, joka on pohjoisen puheessa jossain vaiheessa alkanut tarkoittaa sääolojen, yhteiskunnan paineiden ja oman kusipäisyyden yhteisvaikutusta ihmisyksilöön. Sillä on yhä osansa meidänkin tekemisissä. Mutta niin on kosmisella rakkaudellakin!”
Opiskelit aikoinaan teologiaa yliopistossa. Miksi sinusta ei tullut pappia?
”Pappihan minusta tuli. Rokin ja runon kirkkoon.”
CMX Oulussa Club Teatrialla perjantaina 15.3.