Kitaristi-laulajaJiri Nikkisen ja basisti Luri Luokkalan johtama Clifters on erikoinen rockyhtye. 1980-luvun puolivälissä yhtye maalasi kuusikymmenlukulaista rockpastissia ja 90-luvulla sen ydinkaksikko sävelsi Pet Shop Boys -tyylistä diskohumppaa suomeksi.
Sittemmin Nikkinen lähti soolouralle, ja Luokkala alkoi toimia tuottajana sekä studionikkarina. 20 vuotta Cliftersin ensimmäisten suomeksi runnomien merseybeatien jälkeen yhtye on taas kasassa.
Alkuaikojen keikoilla patsastelun Clifters on karistanut taakseen.
"Olemme nykyisin enemmänkin The Who kuin The Beatles", kotonaan Helsingissä puhelimeen vastaava Nikkinen kertoo. Hän on yllättynyt siitä, että pitkää taukoa pitäneen yhtyeen soitto on ollut irtonaisempaa nyt kuin alkuaikoina.
"Me olemme yhä aika rock. Vedämme aggressiivisia keikkoja ja shokeeraamme. Keikat ovat meille eräänlaista sirkusta."
Nikkisen mielestä rockin soittaminen ei ole ikäjuttu. Pitkän soolouran tehnyt ja helsinkiläislaulaja kehuu vuolaasti Paul McCartneyn Helsingin keikkaa ja tunnustaa itsekin soittavansa ja laulavansa paremmin nyt.
"Musiikki on aina se juttu, joka jää elämään kaiken rockiin kuuluvan sirkustelun jälkeen, vaikka se kuinka piilotettaisiin kuoren alle."
Kun Clifters aloitteli uraansa 1980-luvun alussa, se oli kuin 1960-luvun oppikirja. Jaana Rinteen sanoittamat, stadilaista arkitodellisuutta, merseybeatia ja klassikkomelodioita sekoittavat poprykäisyt kuplivat juurevina.
"Musiikin pitää olla hauska asia, ja olemme Cliftersin kanssa aina koettaneet vältellä synkistelyä ja pyrkineet olemaan aurinkoinen ja hyväntuulinen yhtye."
Clifters on paluunsa jälkeen ehtinyt julkaista kaksi singleä. Yhtyeen uusi levy julkaistaan tulevana syksynä.
Nikkinen tunnustaa, että hän voi Cliftersille sanoittamissaan lauluissa käsitellä huomattavasti rankempia aiheita kuin soolotuotannossaan. Kun Suomi oli kauniimpi -biisi on Nikkiselle silti puhdas nostalgiatrippi.
"Heitän laulussa vanhoja asioita irtonaisella otteella. Meno oli 30 vuotta sitten jotenkin kotikutoisempaa ja viattomampaa ja saatan hyvin muistaa, miten nuoruuteeni liittyivät niin Star Trek kuin Kekkonenkin."
Vanhan rockin ohella Nikkinen on menettänyt sydämensä myös sarjakuville. Poppari aloitti sarjakuvien keräilyn jo pikkupoikana.
"Pari vuotta sitten löysin kirpputorilta Aku Ankan ensimmäisen vuosikerran numeron 9 ja sen jälkeen olen laajentanut keräilyä myös muihin lehtiin, vaikka rahaa on palanutkin tuhottomasti."
The Beatlesia Nikkinen ei silti ole unohtanut. Hänellä on kokoelmissaan Beatles-krääsää aina legendaarisista purkkakuvista tarjottimiin ja muuhun fanikamaan.
"Olen aina ollut keräilijäluonne. Mikään ei ole hienompaa kuin haalia kokoelmiinsa uusia asioita ja kokea löytämisen riemu."
Arto Kiuru