Odottelen Jenni Pitkoa torilla sovittuun haastatteluun.
Kun ohikulkeva, ei-vihreä tuttu kuulee asiani, hän kehaisee Pitkoa "helkkarin päteväksi, josta kuullaan vielä".
Pitko ilahtuu kuullessaan myöhemmin kommentin: juuri asiantuntemuksesta hän haluaakin tulla tunnetuksi, eikä pinnallisesta some-julkisuudesta.
Pitko nousi valtakunnan politiikkaan viime eduskuntavaaleissa ja valittiin heti Vihreiden eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi.
Kun sekä puheenjohtaja Emma Kari että ensimmäinen varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö jäivät vanhempainvapaalle, Pitkosta tuli tänä keväänä Vihreiden "ryhmyri".
– Kai minulla on luontaista taipumusta hakeutua haastaviin tilanteisiin. Vältän silti tehtävien haalimista.
Pitko arvelee olevansa "tasainen ja tasapuolinen" sekä "luotettava ja asiallinen".Eduskuntaryhmän puheenjohtajana hän "varmistaa, että kaikista organisaation jäsenistä saadaan paras potentiaali irti". Pitkon mukaan se edellyttää, että viestintä ja prosessit toimivat.
– Lisäksi ryhmän vetäjä neuvottelee kollegoidensa kanssa ja antaa varsinkin nopeissa tilanteissa ryhmän kannan ulospäin.
Nyt koronakeväänä ryhmänjohtajat ovat esimerkiksi sopineet käytännöistä täysistunnoissa ja äänestyksissä.
Haaviston tukiryhmään
Jenni Pitko syntyi Kemissä, mutta muutti alle parikymppisenä Ouluun opiskelemaan: ensin matematiikkaa, sitten arkkitehdiksi.
Täältä löytyivät myös kesätyöpaikat. Tiimarin kassalla hän sanoo olleensa lapsuuden haaveammatissaan ja siivoaminen tuli tutuksi viitenä kesänä.
Ensimmäisten Oulun vaaliensa jälkeen silloin vielä sitoutumaton Pitko valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi.
Vihreisiin hän siirtyi lähes samantien, tukemaan Pekka Haaviston presidenttikampanjaa 2012.
Viime eduskuntavaalit muutti Pitkon elämäntilanteen, mutta ei lopputulos ollut itsestäänselvyys, vaikka vaaleista toiseen on tullutkin menestystä.
Pitko sai 3 614 ääntä. Eroa ensimmäiselle varapaikalle jääneeseen Kuusamon Mika Flöjtiin oli nelisensataa ääntä.
– Ehdokas itse ei voi mitenkään tehdä kaikkea vaalityötä. Kyse on paljon tukiryhmäläisten työstä ja luottamuksesta ehdokkaaseen.
Vaalien jälkeen Pitkosta tuli sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan että liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen.
– Kehumisen arvoisia olisi paljon, hän sanoo toisista päättäjistä.
Eniten hän on vaikuttunut oululaisten, ministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) ja edustaja Mari-Leena Talvitien (kok.) toiminnasta.
– Tytti on tosi hyvä esiintymään ja Mari-Leena on ihana ihminen. Molemmat ovat kannustaneet minua.
Jos Jenni Pitko ei olisi 32-vuotiaana noussut eduskuntaan, hänellä olisi ollut paikka minne palata: takana on viiden vuoden työrupeama oululais-helsinkiläisessä Arkkitehtitoimistossa Kanttia 2 Oy:ssä.
– Olen siis ollut oikeassakin työelämässä, pääsuunnittelijanakin kerrostalokohteissa pääkaupunkiseudulla.
Cityvihreä ja erakkoluonne
Pitko lomailee heinäkuun. Elokuun alussa pitää jo olla Helsingissä käynnistelemässä uutta istuntokautta. Toki ryhmänsä puheenjohtajan tulee olla tavoitettavissa keskellä kesääkin.– Minua pidetään cityvihreänä, mutta oikeasti pidän hiljaisista paikoista. Mökkielämästä ja metsästä, jopa yksinäisyydestä. Olen vähän erakkoluonne, hän yllättää.
Oulussa lempipaikkoja ovat esimerkiksi Hietasaari ja "muuutkin pyöräilyetäisyydellä olevat luonto- ja puistokohteet".– Myös torilla ja keskustassa on pikkukaupungin ihanuutta.
Pitko haluaa, että Oulun kaupunkikuvasta pidetään huolta, koska etenkin nuorille on tärkeää se, millaisena kaupunki näyttäytyy.
– Mutta Onko Ouluun rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana juuri mitään mielenkiintoista uutta? Missä on se wau?
Tärkeästä pestistään huolimatta Pitko ei ole vielä kaupungilla yleisesti kovin tunnettu. Vuodet ehkä muuttavat tilanteen. Ja kun olin pari kertaa A-studiossa, se toi heti tunnettuutta Oulussakin, hän sanoo.
Oulun keskustan nopeusrajoitus laski 30 km/h:iin kesäkuun alusta lähtien. Taustalla oli Pitkon ja Susa Vikeväkorvan (vihr.) parin vuoden takainen valtuustoaloite.
Pitko myöntää hieman hämmästelleensä, kuinka vähällä vastustamisella se hyväksyttiin.
– Kyse on eurooppalaisesta trendistä, mutta Oulussa ratkaisi paljon se, että virkamiehet lähtivät viemään asiaa eteenpäin.