Oulu
Viimeinen rentouttava rantapäivä Nallikarissa ennen vähemmän rentouttavaa koulun alkua osoittautui viileähköksi ideaksi. Rannan tyhjyydestä päätellen auringonpalvojien grillautumiskausi taisi olla jo ohitse, sillä ainoa elonmerkki lähistöllä oli rannan majakan puoleisesta päästä kantautuva rytmikäs reggae. Musiikki kuului aivan hietikon vieressä sijaitsevasta sinisestä rantakahvilasta, Beachillistä.
Beachilliä pitää pystyssä kolme nuorta: Kalle Oiva, 21, Riku Kess, 19, ja Reina Kess, 14. He ovat pyörittäneet kahvilaa kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Se on ollut avoinna arkisin ja viikonloppuisin, aamusta yömyöhään asti. Tänään, 10. elokuuta, Beachill kuitenkin lopettaa kesäkautensa päätösbileisiin. Sen jälkeen Beachill vetäytyy viettämään ansaittua talviuntansa.
Iloisia kasvoja
Lähestymme kahvilan ovea. Terassilla istuu kaksi poikaa. Sisällä kahvilassa on pari pöytää ja baaritiski pyörivine jakkaroineen. Tiskin yläpuolella olevasta hinnastosta löytyvät niin jäätelöt, virvokkeet, oluet ja siiderit, kuin sipsit, karkit sekä muut pikkunaposteltavatkin.
Rennot ja hyväntuuliset myyjät ovat heti valmiita porisemaan asiakkaidensa kanssa, ja onpa erään vakioasiakkaan kahvi pöydässä jo ennen kuin mies ehtii kunnolla edes ovesta sisään.
Oven oikealla puolella on toinen huone. Melkein puolet tilasta vie suuri snooker-pöytä. Yhdessä nurkassa on ryhmä löhöämään kutsuvia nojatuoleja, toisen nurkan taas täyttävät pelikoneet. Huoneesta löytyy myös iso kasa vanhoja Aku Ankkoja, ja sekä englannin- että suomenkielisiä taskupokkareita lukemisen nälkäisille.
Säällistä hengailua
Koska rantakahvilan asiakasmäärä on täysin säästä riippuvainen, voimme rauhassa vallata sohvaryhmän, ja jatkaa tutkiskelua sieltä käsin. Myös Reina Kessillä, nuorimmalla työntekijällä, on aikaa istahtaa seuraamme hetkeksi.
"Tällaisena pilvisenä päivänä täällä ei ole pahasti ruuhkaa, mutta kovien helteiden aikana on jouduttu pyytämään kavereita kiireapulaisiksi", 9. luokan aloittava Reina toteaa.
"Ja muutenkin kaverit viihtyy täällä aika usein, joten tylsää tulee vain tosi harvoin. Tämä on itse asiassa tarkoitettukin sellaiseksi nuorten hengailupaikaksi", Reina kertoo.
Työryhmä toteaakin paikan varsin mainioksi "chillaus-" eli hengausnurkkaukseksi. Tekemistä löytyy moneen makuun ja pelkästään istuskellessa ja jutellessa aika lensi kuin lokki konsanaan.
En kaffe, tack!
Reinan työtehtäviin kuuluu siivoaminen, hyllyjen täyttäminen, tyhjien tuoppien kerääminen, tiskaaminen ja myyminen. Olutta hänellä ei ole lupaa myydä, se on poikien juttu.
"Kielitaitokin on tässä hommassa tärkeää, itse joudun käyttämään englantia, ja jonkin verran ruotsia", Reina sanoo. Kahvilan ovat nimittäin bonganneet myös useat ulkomaalaiset, erityisesti norjalaiset, sillä paikka on aivan leirintäalueen vieressä.
"Asiakkaiden kanssa on leppoisaa rupatella. Yksikin mies Thaimaasta juuttui neljäksi tunniksi juttelemaan isoveljeni Rikun kanssa. Hän antoi osoitteensakin, joten taitaapa Rikulle tulla Thaimaan-reissu ensi syksynä", Reina naurahtaa.
Reina kertoo tutustuneensa myös itse muutamiin norjalaistyttöihin ja -poikiin.
Täydellinen kesätyö?
"Idea kesäkahvilasta tuli aivan yllättäen, kun näimme Kalevassa ilmoituksen tämän paikan vuokraamisesta", Reina muistelee. Hänelle tämä on ensimmäinen kunnon kesätyö ja hän on ollut erittäin tyytyväinen työpaikkaansa.
"Työ on ollut tosi mukavaa. Se ei ole rajoittanut kesääni melkeimpä ollenkaan, sillä työaikani ovat joustavat: voin tulla milloin haluan ja lähteä milloin haluan", Reina hymyilee.
"Myös kahvilan paikka on ihanteellinen. Toivottavasti voimme jatkaa tätä ensi kesänäkin", hän tuumii.
"Kahvilan tätiä" Reinasta ei kuitenkaan isona tule. Varsinaista unelma-ammattia hän ei osaa itselleen nimetä, mutta jotain sosiaalista sen täytyy olla.
Palkkaa Reina tienaa kuusi euroa per tunti. Hän tunnustaa osan rahoista jo hävinneen vaatteisiin ja muuhun tarpeelliseen, mutta jonkin verran rahaa hän aikoo säästää syksyä varten.
"Tai jospas sitä voisi joku päivä ostaa vaikka Ferrarin", Reina nauraa.