Tuskin mikään urheilulaji muuttuu sellaista vauhtia kuin koripalloilu. Kahteenkymmeneen viime vuoteen on mahtunut monta pelaajasukupolvea, jokainen edellistä taitavampi, isompi ja nopeampi.
Yksi on kuitenkin pysynyt. Olympiakoripalloilijoiden seassa juoksee yhä sama suomalainen erotuomari kuin Soulissa 1988.
-Tämä on kuin ravintoketju. Pelaajat keksivät jotain uutta, valmentajat reagoivat siihen ja keksivät jotain, johon erotuomarit joutuvat reagoimaan, sanoo Carl Jungebrand, joka puhaltaa Pekingissä neljänsissä olympialaisissaan.
-Tässä on sama homma kuin valmentamisessa tai pelaamisessa. Samat temput eivät enää toimi kuin 1988.
-Jos ajattelee sitä aikaa, niin silloin oli vielä erikseen ne kaverit, jotka pomputtivat ja ne jotka eivät. Nyt kun katsoo yli kaksimetristen pelaajien taitoa, niin näkee, että kaikki tekevät kaikkea.
Miten erotuomari pysyy tässä vauhdissa mukana?
-Kyllä siinä pysyy, kun osaa lukea peliä. Mutta koko ajan täytyy kehittyä.
Moni sitä mieltä, että vaikka tasoero NBA:n ja Euroopan välillä on kutistunut, on kuilu pysynyt erotuomarien kohdalla.
-Itse olen taas kuullut sanottavan, että Euroliigassa on maailman parhaat erotuomarit. Mutta ero on kulttuurissa, Jungebrand sanoo.
-NBA:ssa on tunteita ei näytetä, vaan kaikki tehdään hyvin eleettömästi. Tuomari voi poistaa pelaajan, mutta toisten varpaille ei saa astua. Euroopassa pelaajat taas näyttävät tunteensa ja levittelevät käsiään ja tuomarit lähtevät siihen monesti mukaan.
STT-RAIKO HÃYRINEN