Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Taistelulajit voivat usein näyttää tiukan teknisiltä. Oskari Keränen, 18, kertoo, että näin ei tarvitse olla. Oululaisnuori harrastaa tuhat vuotta vanhaa Bujinkan-taistelulajia. Oskari on huomannut, että ajan myötä jokaiselle kehittyy oma tyyli. Nuori harrastaja kertoo, ettei hän jääkään pohtimaan tekniikkaa liiaksi.
Bujinkanissa ei järjestetä lainkaan kilpailuja. Oululaisen Bujinkan-seuran vastuuvetäjä Ismo Saanio arvelee, että tämä on yksi syy sille, että laji on säilynyt niin luonnollisena. Kilpailujen mukanaan tuomien sääntöjen puuttuminen mahdollistaa monipuolisemman harjoittelun: ei ole tarvetta luoda yhtä ainoaa oikeaa tekniikkaa. Ismo kertoo kuitenkin, että kilpailujen puuttuminen on vienyt lajilta myös tunnettavuutta. Harva on kuullut bujinkanista, vaikka suomessa on itse asiassa melko paljon lajin harrastajia.
Vyöarvoja Osakari ei pidä merkittävinä lajin kannalta. Ne voivat toki kannustaa harjoittelemaan, mutta pääasiassa ne toimivat virstapylväinä.
"On hyvä tietää, missä oman osaamisen kanssa mennään, ettei tarvitse seilata ulapalla tietämättä suunta."
Oskari kertoo olevansa kiinnostunut ihmisen motoriikasta ja harrastaneensa paljon liikuntaa. Bujinkanin hän aloitti puoli vuotta sitten ja huomasi jo ensimmäisellä kerralla lajin sopivan itselleen.
Bujinkan kehittää reaktiokykyä, sillä vastustajaa on tarkkailtava koko ajan. "Ikinä ei voi olla ihan varma, mitä se toinen aikoo. Vaikka uskonkin aavistaneeni jotain, kyseessä saattaa olla hämäys."
Oskari uskoo, että bujinkanin harrastaminen auttaa ymmärtämään toisen elekieltä ja hallitsemaan omaa. Ihminen viestii paljon jo kävelytyylillään ja käsiensä liikkeillä.
Bujinkan on monipuolinen laji. Oskari kertoo harrastaneensa pienenä aikidoa, mutta kyllästyneensä sen yksipuolisuuteen. Bujinkanissa hän pääsee harjoittelemaan potkuja, lyöntejä ja heittoja tasapuolisesti. Lajissa käytetään myös paljon erilaisia aseita kuten miekkoja ja ketjuja.
Lajin harrastajat pyrkivätkin harjoittelemaan mahdollisimman paljon ulkona, vaikka tämä onnistuukin Suomessa lähinnä kesällä. Ismo kertoo, että tunteja on pidetty esimerkiksi Nallikarissa meren läheisyydessä. Treenaajat kahlasivat veteen ja harjoittelivat tuttuja tekniikoita erilaisen ympäristön vaatimalla tavalla. Oskari muistelee viime kesän leiriä Kuusamossa. Lajin harrastajat kokoontuivat yhteen, patikoivat ja ihailivat luontoa. Tekniikkaharjoitukset tehtiin upeissa maisemissa paljaan taivaan alla.
Bujinkan Oulun uusi alkeiskurssi alkaa tammikuussa. Alaikäraja kurssille on 15 vuotta. Lisää lajista osoitteesta http://www.bujinkanoulu.fi/
Iiris Tuisku