Bronson esiintyy Oulun musiikkijuhlilla 18.3. kello 22 ravintola Dupontissa ja 19.3. kello 20.30 Madetojan salissa.
Suomalaisen jazzin supertrio Bronson on poistanut varmistuksen. Se on valmis Oulun musiikkijuhlille. Bronsonin piippu sylkee tiukkaa groove-jazzia, iloisesti Hammondilla.
"Yhtyeen nimessä etsittiin tiettyä uhkaa ja sen piti synnyttää väreilyjä niinkuin musiikkimmekin. Bronson on helppo yhdistää kovanaama Charles Bronsoniin, jonka leffaroolit tiedetään", sanoo yhtyeen liider, urkuri Mikko Helevä.
Bronsonissa Mikon kanssa groovailevat alansa ykköset Mikko Iivanainen kitarassa ja Teppo Mäkynen rummuissa. Usein yhtyettä tähdittää puhaltaja Jukka Perko, jota kuullaan Oulussakin.
Bronsonin Mikko perusti jo kuusi vuotta sitten, mutta vasta nyt trio on tekemässä esikoislevyään Yleisradion studioilla.
"Mieluummin olen pantannut kuin mennyt tekemään huonoa. Levy on ollut kyllä pitkään mielessä, mutta vasta nyt on kasassa riittävästi omaa, hyvää materiaalia. Covereita levylle ei tule, mutta livenä meillä on tapana soittaa Stevie Wonderia, Wayne Shorteria tai Miles Davisia omannäköisin sovituksin", Mikko paljastaa.
Kannustusta eteenpäin
Nuoruutensa Oulun Karjasillalla viettäneelle Mikko Helevälle soittaminen oli pitkään pelkkä harrastus. Kotona koko perhe soitti pianoa ja 6-vuotiaana Mikkokin meni soittotunneille. Hän oli Pekka Vapaavuoren oppilaana, mutta murrosiässä klassisen soittaminen alkoi puuduttaa. Kun hän löysi isän levyhyllystä Oscar Petersonin tuplan, hän kiinnostui jazzista.
"Koulussa olin outo lintu. Kun muut toivat musiikkitunneille rokkilevyjään, minä kannoin mukana perinteistä pianojazzia: Erroll Garneria ja Dave Brubeckia", Mikko muistaa.
Madetojan musiikkilukion jälkeen hän liittyi sambabändi Samberiin, mutta ensimmäinen oma viritelmä oli lattariyhtye Nimbus, joka esiintyi usein Rauhalan jameissa.
"Tuolloin en osannut soittaa jazzia, eikä musiikki ollut minulle vaihtoehto. Tekniikka kiinnosti ja lähdin opiskelemaan sitä."
Teknologiakaupunki olikin imaista nuoren diplomi-insinöörin kitaansa, mutta onneksi kohtalo puuttui peliin.
"Olin ollut puoli vuotta opiskelemassa Saksassa sähkötekniikkaa ja palasin keväällä 1994 takaisin Ouluun. Olin varma, että elämäni olisi elektroniikkasuunnittelussa, mutta toisin kävi. Sarkkisen Harri ja Räsäsen Tauno pyysivät minua parille keikalle Kainuun Jazzkevääseen. Pääsin soittamaan myös Paroni Paakkunaisen kanssa. Hän oli tosi kannustava ja hänen soittonsa teki minuun syvän vaikutuksen."
"Lopullinen niitti tuli sitten kesällä. Olin Sibelius-Akatemian jazzosaston kesäleirillä. Savolaisen Jarmo ohjasi ja kokemus oli kaikin puolin hieno. Kun Jukkis Uotila vielä kehotti pyrkimään Sibikseen, tajusin, että musiikistahan minä oikeasti tykkään."
Mikko pyrki ja pääsi ensi yrittämällä sisään ja kiitoksen siitä hän antaa paljolti oululaiselle Vesa Valkamalle, joka kannusti ja auttoi kynnyksen yli eli kertoi, miten tullaan jazzmuusikoksi.
Pianoa soittaneelle Helevälle kiinnostus Hammond-urkuihin heräsi, kun hän kuuli kitaristi John Scofieldin Hand Jive -levyn 1990-luvun puolessa välissä. Hän tykästyi ennenkaikkea Larry Goldingsin urkujen soittoon ja pian hän oli jo ottamassa tunteja New Yorkissa innoittajaltaan.
"Hullaannuin soittimeen ja aloin kuunnella muitakin urkureita kuten Joey DeFrancescoa sekä Jimmyjä Smith ja McGriff."
Urkuri yhtyeen basisti
Mikolle Hammondit olivat uusi maailma. Nykyisin parrasvaloissa olevista pitkän linjan soittajista, Jukka Gustavsonista ja JP Virtasesta, hänen soittonsa kuitenkin poikkeaa.
"Bronsonissahan olen basisti eli selkeä ero meillä on instrumentaatiossa, mutta myös soundissa. Lisäksi käytän perinteistä Jimmy Smith -tyyliä. Kädestä tulee pääsoundi ja jaloista aksentit. Puhutaan walking bass -soitosta", Mikko valistaa.
Vaikka Bronson onkin jazzmusiikin maisteri Mikko Helevän ykkösjuttu, muusikon leipä on palasina maailmalla. Aktiivisesti hän soittaa myös Jarmo Saaren Filmtetissä, Manuel Dunkelin kvartetissa, Soi Ensemblessä ja So-sossa. Lisäksi hän opettaa musiikkia Helsingissä, Kotkassa ja Kokkolassa.