Britannia aikoo siirtää liikenneturvallisuustyön painopistettä pois nopeusvalvontakameroista panostettuaan niihin jo kymmenen vuoden ajan. Vaikka tulokset ovat olleet turvallisuuden kannalta hyviä, monet kansalaiset inhoavat näitä rahastusautomaatteina pitämiään kapistuksia.
Liikenneministeri Alistair Darlingin mukaan kameroiden määrää ole enää tarkoitus nostaa. Uusina liikenneturvallisuuden parantamiskeinoina pidetään mm. nopeuden näyttötauluja, jotka eivät jaa sakkolappuja vaan kertovat kuljettajalle ylinopeudesta esimerkiksi vaarallisiin mutkiin tultaessa.
Vakavilla onnettomuuksilla mitattuna Britannia on Euroopan turvallisin autoilumaa ja nopeusvalvontakamerat ovat kaunistaneet tilastoja entisestään. Darlingin mukaan ne säästävät vuosittain 1 700 ihmistä vakavalta loukkaantumiselta tai kuolemalta.
Britannian valvontakamerat ovat aina toimineet siten, että pelkkä rekisterilaatan tunnistus riittää. Sakkolappu on sitten lähetetty auton omistajalle tai haltijalle, joka on joutunut sen maksamaan, mikäli ei ole onnistunut osoittamaan jotakin muuta tapahtumahetken kuljettajaksi. Kamerat ovat räpsineet tehokkaasti kuvia ja sakotettujen autoilijoiden määrä on noussut rajusti aivan viime aikoihin saakka.
Alusta asti valvontakamerat ovat kuitenkin herättäneet myös närää, sillä brittiläiseen perinteeseen ei kuulu se, että vain satunnaisiin virheisiin syyllistyviä kunnon kansalaisia valvotaan salaa. Siksi autoilujärjestöt saivatkin muutamia vuosia sitten aikaan päätöksen, jonka mukaan valvontakamerat pitää maalata kirkkaankeltaisiksi ja sijoittaa näkyvään paikkaan. Niistä on myös ilmoitettava ennakolta.
Järjestelmä on kiistattomasti toisaalta osoittanut tehonsa. Kiinteillä, näkyvillä paikoilla olevat kamerat ovat vähentäneet ylinopeuksia 70 prosenttia ja vakavia onnettomuuksia 50 prosenttia.
Liikkuvat - vaikkakin silti hyvin näkyvät - kamerat ovat vähentäneet onnettomuuksia vain 35 prosenttia.
Näkyvyydestä huolimatta ihmisten inho kameroita kohtaan on kasvanut. Tiepalveluyhtiö AA:n selvityksen mukaan nykyisin enää 69 prosenttia autoilijoista hyväksyy kameravalvonnan, kun aikaisemmin niistä piti peräti 83 prosenttia autoilijoista.
Kameroiden suosion lasku lienee yksi syy siihen, että niiden määrää ei enää nosteta. Lontoo päätti jo toissavuonna, että kolmasosa kaupungin kameroista korvataan nopeuden näyttötauluilla.
Pelkän rekisterikilpeen perustuva sakottaminen on lisännyt tuntuvasti naisten osuutta sakkojen saajista. Vuonna 2003 sakotettujen naisten määrä oli 25 prosenttia korkeampi kuin vuonna 1998, mutta samaan aikaan miesten nopeusrikkeiden määrä putosi 14 prosenttia. Silti miehet keräävät edelleen 82 prosenttia kaikista nopeussakoista.
Kehitykseen lienee useita syitä. Naisten ajotavat ovat saattaneet miehistyä - ja miesten siistiytyä. Joidenkin arvioiden mukaan poliisit katsovat helposti naisten lieviä ylinopeuksia läpi sormien, mutta kamerat ovat lahjomattomia, joten naiset joutuvat vasta nyt maksamaan rikkeistään.
Kaikkein karmaisevin arvio on kuitenkin se, että naiset ottavat tililleen miestensä ja kumppaniensa sakkoja joko vapaaehtoisesti tai pienen perheensisäisen painostuksen seurauksena.
Se on laitonta, mutta sitä on mahdotonta valvoa, kun kamera kuvaa vain rekisterilaatan.