Oulun kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi kertoi alkusyksystä tässä lehdessä, että kaupungin brändi menee uusiksi ensi kesänä.
Salmi erehtyi. Aikataulu heitti.
Luottamushenkilöt ovat pistäneet kaupungin brändiä huolella uusiksi ennen aikojaan, jo näinä loppusyksyn viikkoina.
Uuden brändin keskeinen sanoma on eripura ja mekastaminen.
Asioista päättäminen ei todellakaan ole ollut sama kuin asioista sopiminen. Asiat eivät ole ratkenneet edes käytyihin äänestyksiin.
Kokonaan eri asia on, että koetaanko uuden brändin sisällöksi myös A) kulttuurin vihaaminen (kaupunginhallituksen esittämä 0,5 miljoonan säästö teatterin menoihin) vai B) taloudesta huolehtiminen (kaupunginhallituksen esittämä 0,5 miljoonan säästö teatterin menoihin).
Monet ovat pohtineet, miten pattilanne voitaisiin purkaa.
Yhden vastauksen voi tarjota huhtikuun kuntavaalit.
Jos puolueiden/blokkien voimasuhteet muuttuvat vaaleissa merkittävästi, tiukoista äänestyksistä välihuutoineen menee mielekkyys.
Eiväthän äänestyksetkään ole rikos tai edes väärin. Nyt vain häiritsee, että ne kertovat niin jyrkästä, periaatteelliselta vaikuttavasta vastakkainasettelusta, mikä ei ole kaupungin etu.
Yleisesti voi todeta kaupungin päätöksentekoon olennaisesti vaikuttavat kaksi asiaa:
Ensimmäinen niistä on virkavalmistelu.
Mitä laadukkaampaa se on, sitä paremmat tiedot päättäjillä on käytettävissään ja sitä vähemmän tulee päätöksentekoa vaikeuttavia kysymysmerkkejä, syitä ja tekosyitä.
Toinen on riittävä poliittinen etukäteiskeskustelu.
Puhutaanpa iltakouluista, ryhmien välisistä neuvotteluista tai mistä tahansa yhteisen näkemyksen hakemisesta, ollaan oikeilla jäljillä.
Kuntalain 40. pykälän mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja "johtaa poliittista yhteistyötä, jota kunnanhallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää".