Kymmenen vuotta Bosnian metsissä omissa oloissaan asustellut erakko Ilija Panincic, jonka ainoat ystävät ovat viime vuosina olleet karhu ja lauma susia, osoittaa tauon jälkeen lämpenemisen oireita suhtautumisessaan ihmiskuntaa kohtaan.
Patikkaretkeläiset törmäsivät viime elokuussa Ilija Paninciciin hylätyssä kyläpahasessa, jossa ukko oli elellyt hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä napostellen.
Panincic oli myös edelleen melkoisessa paniikissa, koska ei tiennyt Bosnian sodan päättyneen jo vuonna 1995.
Ilija oli patikkaretkeläisiin törmätessään näyttänyt nuhjuiselta ja pelokkaalta, mutta suo nykyisin jo vierailleen lämpimän hymyn. Erakon vieressä saattaa nähdä norkoilemassa hänen tummanpuhuvan ystävänsä, hyväntuulisen mustan bosnialaiskarhun.
"Minä ja karhu tulemme hyvin toimeen keskenämme. Annamme toistemme olla rauhassa", Panincic kertoo.
"Kerran meille tuli riita omenoista. Satuin vilkaisemaan omenapuun suuntaan ja näin karhun nautiskelemassa puun hedelmistä. ’Mitä oikein luulet tekeväsi, painu muualle hortoilemaan siitä’, huusin karhulle, ja se pötkikin pakoon sangen liukkaasti", Panincic muistelee huvittuneena.
Karhun suistaminen omenoiden houkutuksista ei seuraavalla kerralla ollut yhtä helppoa.
"Paukutin jopa kattilan kansia yhteen, mutta eihän se mihinkään lähtenyt – nousi vain mokoma takajaloilleen ja karjui. Sen jälkeen olemme jakaneet omenasadon puoliksi", Ilija tilittää.