Bo Kaspers Orkesterin tekstinikkari Bo Sundströmillä, 40, on oma arvio bändin suosion syistä.
Saundissamme on iloa. Kun itse laulut ovat melko surullisia, tunnelmasta muodostuu katkeransuloinen. Sellainen kontrasti vetoaa moniin skandinaaveihin, se on osa luonnettamme.
Samaa alakuloa on Kentissä, Lisa Ekdahlissa ja Weeping Willowsissa, joille samoin löytyy ihailijoita meiltä. Bon mukaan juuri tunnelataus yhdistää kielirajojen yli.
Melankolia on meille luontevampaa kuin joku amerikkalainen ainoa tie on ylöspäin -peruspositiivisuus, solisti puntaroi.
BKO:n särmä piilee musiikin ja tekstien leikkauspisteessä: tarinoihin on helppo samaistua. Arkiset näkökulmat ovat uskottavia, sillä niistä on riisuttu naivistinen yltiöromantiikka.
Vakuuttavuus on usein pienestä kiinni, tietää laulava lauluntekijä.
Aina voi maalailla pilvilinnoja mutta me pyrimme maanläheisyyteen. Emme sano rakastan sinua ikuisesti vaan toivon rakastavani sinua iäti. Siinä on suuri ero.
Musiikillinen tyylisulautuma on oleellinen osa kokonaisuutta. BKO ammentaa vaikutteensa muiden muassa vanhasta soulista ja jazzista.
Vaikutepohjamme on hyvin laaja. Viime aikoina olemme kuunnelleet 1960-luvun skata. Se on meille uusi juttu. Uudet innoittajat eivät ole välttämättä soulia tai jazzia, ihan mikä tahansa kiinnostava juttu voi ottaa tulta.
Kaos versoikin
kaaoksesta
Vaikka BKO:n viimevuotinen levy Kaos ei ole ollut kultaa myyneen Hittills-kokoelman (1999) kaltainen hitti, yhtyeen kippari ei ole huolestunut myyntiluvuista - yleisön todellinen kiinnostus kun mitataan miehen mukaan keikoilla.
BKO on ennen kaikkea livebändi. Satsaamme kaikkemme konsertteihin ja soitamme kappaleita kaikilta levyiltämme. Kaos syntyi tilanteessa, jossa kullakin meistä oli joko vauva perheessä tai vaimo raskaana. Halusimme jotenkin ilmentää levyllä silloisia tunnelmia. Siinä ilmapiirissä saimme aikaan tuollaisia lauluja. Meillä ei ollut mitään tiettyä suuntaa mihin pyrkiä, nuo laulut vain putkahtivat siihen, orkesterinjohtaja kuittaa.
Eletyn elämän vieminen levylle ei ole ilmeisin hitin tae. Silti orkesteri aikoo toimia oman päänsä mukaan seuraavallakin levyllä.
Olemme jo aloittaneet kenties ensi vuoden syksyllä ilmestyvän albumin työstämisen. Studiossa meillä ei ole mitään tiettyä toimintatapaa - katsomme millaisia lauluista alkaa sukeutua ja teemme niin kuin hyvältä tuntuu. Olemme tehneet kaikki viisi albumiamme ilman tiettyä ennalta määrättyä muotoa. Jos lopputulos on onnistunut, hyvä. Jos ei, homma on hoidettu kotiin keikoilla, päällikkö luennoi.
Jazz uudessa
nosteessa
Ruotsissa jazz on jälleen muodissa, edellinen jazzaalto koettiin vuosikymmen sitten. BKO on jazzin popularisoinnin konkari, sillä tyylejä yhdistelevä ryhmä perustettiin 1991.
Soittelimme alussa kuppiloissa olut- ja ruokapalkalla. Huomasimme että ruotsinkielinen, jazzahtava ilmaisumme vetosi moniin. Huhu alkoi kiertää ja ennen pitkää meitä tultiin katsomaan vartavasten. Päätimme pistää juttumme levylle kesällä 1992. Söndag i sängen -esikoinen julkaistiin keväällä 1993 ja tässä sitä nyt ollaan, Bo kertaa vaiheet.
BKO linkittyy jazzbuumiin paitsi taustansa, myös kokoonpanonsa kautta.
Olemme soitelleet Oddjobin Per "Ruskträsk" Johanssonin, Peter Forssin ja Goranin Kajfesin kanssa 90-luvun alusta saakka. He sekä ennen kaikkea trumpetisti Peter Asplund ovat pitäneet jazzin tason korkealla saundissamme. He ovat tavallaan osa bändiä. Olemme pyytäneet heitä vakiojäseniksi mutta kukin heistä haluaa pyörittää omia yhtyeitään. Toisinaan he ovat yhä mukana keikoillamme.
Juhlaturnee
matalalla profiililla
BKO on vieraillut Suomessa "toista tusinaa kertaa" sitten ensivierailun 1993. Heinäkuu kartuttaa keikkasaldoa kolmella esiintymisellä, kun orkesteri konsertoi Ruisrockissa ja Pori jazzissa.
Naapurikierrokset tuovat mukavaa vaihtelua kotimaan koluamiseen.
Pohjoismaissa soittamisessa on se jännä piirre, että voi teeskennellä kansainvälistä bändiä mutta silti ollaan Skandinaviassa ja kaikkialla tulee hyvin toimeen ruotsilla. Meille keikkailu naapurimaissa on vastine maailmankiertueille. Tänä kesänä meillä onkin iso rundi, sillä soitamme kaikissa neljässä Pohjoismaassa.
Katselmus on samalla BKO:n kymmenvuotisjuhlakiertue. Sundström kohauttaa tapaukselle olkiaan ja toteaa bändin mieluummin katsovat etuhorisonttiin kuin taakseen.
Emme pidä saavutusta mitenkään erikoisena. Kun rakentaa musiikin jazzista ja soulista, sen kanssa voi ikääntyä - tämä kun ei ole mitään rockin kaltaista kapinamusiikkia.