Bis­nes­nai­nen, pää­joh­ta­ja, kir­jai­li­ja ja vakooja – Yksi elokuva ei riitä ker­to­maan kaikkea Hella Wuo­li­joes­ta

Hella Wuolijoki oli bisnesnainen ja sosialisti, maahanmuuttaja ja suomalaisuuden syvä tulkki, Niskavuori-draamojen äiti. Sitä kaikkea eivät ohjaaja Juha Wuolijoki ja käsikirjoittaja Outi Nyytäjä saaneet kunnolla pakattua yhteen elokuvaan. Tiina Weckström tekee komean nimiroolin, jonka vastavoimaksi asettuu nimetön Valpon etsivä. Tämmöisiä fiksuja piruja ei Suomessa esitä kukaan Hannu-Pekka Björkmania paremmin. (Suomi 2011)

Jodie Foster aloitti mainoshommat kaksivuotiaana. Kolmetoistakesäisenä hänet tempaistiin Robert De Niron rinnalle Taksikuskiin ja elokuvabisneksen huipulle. Sillä kokemuksella hän taatusti tietää, mitä erityisen lahjakkaan lapsen elämässä uhkaa jäädä väliin. Nimittäin se lapsuus. Tähti näyttelee äidin roolin ohjaamassaan, sydämeen käyvässä pienperhetarinassa. Adam Hann-Byrd on neroksi osoittautuva pikkupoika. (USA 1991)

Yhdysvaltojen monikulttuurisesta arjesta on tehty sähäkämpiä ja syvällisempiä elokuvia kuin tämä. Terävästi ohjaaja Wayne Kramer ja kumppanit ennakoivat tätä päivää, jolloin rajoille kaivataan muureja, ja ihmisten mielissä niitä vasta riittääkin. Losangelesilaisen ihmismosaiikin hahmoja ovat muun muassa nuoreen meksikolaisäitiin tutustuva poliisi (Harrison Ford), asianajaja (Ashley Judd) ja muslimityttö (Summer Bishil). (USA 2009)