Shava esiintyy Never Grow Oldissa Oulussa viikon päästä lauantaina 20. marraskuuta.
Iso-Britannia on kieriskellyt ankaran bhangra- ja Intia-kuumeen kourissa 1990-luvulta lähtien.
Suomessa isommalta epidemialta on toistaiseksi vältytty.
Maailman ainoan valkoisen ja suomeksi laulavan bhangrabändin Shavan nokkamiehen Kiureli Sammallahden mielestä Intia-buumi on kuitenkin ollut tuloillaan jo jonkin aikaa.
"Jos se meidän myötä tulisi, se olisi varsinainen työvoitto", Sammallahti sanoo.
"Mutta onhan Intia nytkin suosittua. Ihmiset harrastavat Bollywood- ja bhangra-tansseja ja katsovat intialaisia elokuvia."
Helsinkiläinen Shava on saanut alkunsa Sibelius-Akatemiassa opiskelevan Sammallahden pitkäaikaisesta innostuksesta Intiaa kohtaan. Alkujaan Sammallahti harrasti sahaja-joogaa, jonka tiimoilta hän vietti aikaa Intiassa ja perehtyi sikäläiseen musiikkiin.
Sammallahti oli jo esittänyt pohjoisintialaista taidemusiikkia Shankara-yhtyeensä kanssa, mutta vähitellen hänelle hahmottui idea Suomi-bhangrasta. Bhangraa hän opetteli Suomesta käsin levyiltä kuuntelemalla.
"Halusin perustaa vähän populaarimmalla ja bilemusaotteella toimivan orkesterin, ja siihen bhangra tuntui sopivan parhaiten", Sammallahti kertoo.
Shava teki ensimmäisen keikkansa jo vuonna 2004, mutta se on saanut kunnolla tuulta purjeisiinsa vasta parin viimeisen vuoden aikana. Toistaiseksi merkittävin virstanpylväs on ollut lokakuun puolivälissä julkaistu Betoninen kotimaani -cd.
Huikeimmat keikkakokemukset Shavalla on City Of Bhangra -festivaalilta Vancouverista Kanadasta viime vuodelta. Siellä intialaissukuinen yleisö katsoi ihmeissään, kun valkonaamat pohjolan perukoilta veivasivat heidän musiikkiaan.
Vancouverin festivaalin myötä Shava solmi myös arvokkaita kontakteja.
Suomalaiset tutustuivat muun muassa Gurcharan Malliin, joka on vaikuttanut monissa tunnetuissa bhangrakokoonpanoissa 1980-luvulta saakka.
"Gurcharan on sellainen iloinen ja energinen säätäjä, ja hän halusi heti tehdä yhteistyötä kanssamme. Hänelle jäi sen verran hyvä fiilis musastamme", Sammallahti selvittää.
Betoninen kotimaani -levyn biisit ovat Sammallahden käsialaa. Ainoa poikkeus on hillitön tanssipala Gur Nalo Ishq Mitha (Rakkaus on makiaa), vanha bhangraklassikko, joka tunnetaan parhaiten Malkit Singhin versiona.
Shavan muusikot olivat harkinneet sen ottamista coveriksi aiemminkin, mutta toimeen ryhdyttiin vasta, kun Mall sitä ehdotti. Sammallahti kirjoitti pikaisesti suomenkielisiä riimejä studiossa.
Yhtä lailla Hannu Risku rustasi räppiosuutensa muutamassa minuutissa. Lopputulos on melkoista rakkauden ilotulitusta.
Sammallahden mukaan bhangrabiisien aiheet ovat yleensä aika yksinkertaisia.
Niitä voi verrata suomalaisiin rekilauluihin, jotka myös usein liittyvät kyläyhteisön elämään nuorison näkökulmasta.
"Meillä on ohjelmistossa punjabinkielinen bhangrabiisi Bari Kholke Waheguru Bolke, joka kertoo rekkamiehen elämästä Punjabissa, ja joidenkin bhangrabiisien aiheet on tuotu siirtolaisten todellisuuteen, kuten Apna Sangeetin Soho Road", Sammallahti sanoo.
"Shavan biisimateriaalissa olen halunnut ottaa vaikutteita bhangramusiikista mutta luoda sanoitusten maailman omalta pohjalta. Punjabin pellot on korvannut lähiön betoniviidakko, ja aiheet ovat myös hieman laajemmat kuin tyypillisimmissä bhangrasanoituksissa."