Tunnustan. Minulla on ongelma. Ja se pahenee. Päivä päivältä.
Onneksi en ole ongelmani kanssa yksin. Saman riesan kanssa tuskailevat Berliinin MM-kisoissa kaikki toimittajat. Ongelman nimi on Usain Bolt.
Viimeisen vuoden aikana Boltista on käytetty kaikki mahdolliset ylisanat ja vertaukset -- kliseistä puhumattakaan. Ehkä olet kuullut jonkin seuraavista.
Sprinttihirmu. Ihmemies. Jamaikan pikajuna. Luotijuna. Salama. Turbolt. Reggaemaan rentoilija. Ykköselvistelijä. Mies Marsista. Mies toisesta todellisuudesta.
Ja niin edelleen.
Myöhään tänä iltana MM-kisojen ohjelmassa on 200 metrin finaali. Se pelottaa, koska yksittäisen toimittajan aarrearkusta alkavat helmet pikkuhiljaa loppua. Jos Bolt laittaa yli-inhimillisen ME:nsä taas uusiksi, joutuu luovuus todelliseen puntariin.
Mistä vertaukset nyt haetaan? Aurinkokuntamme ulkopuolelta?
Ehkä pitäisi soittaa päätoimittajalle ja kysyä, voiko Kalevaa leventää loppukisojen ajaksi. Näin lehteen mahtuisi vielä näyttävämpiä kuvia Boltista.
Aiempaa mahtipontisempia kielikuvia on mahdoton löytää...
Hitto vie, Bolt! Stressiperäinen huuliherpes ilmoitti juuri tulostaan. Luulen, että sinä olet siihen osasyyllinen.
Ei voi kuin ihmetellä, miten Bolt voi juosta niin hiljaa niin lujaa. Keskiviikon välierän viimeiset 20 metriä Bolt hölkkäsi teatraalisen laiskasti. Silti loppuaika oli 20,08. Boltin kilpakumppanit näyttivät jälleen kerran todella hitailta -- ja hölmöiltä.
Sata metriä oli armollinen matka, mutta 200 metrillä ero Boltin ja pikajuoksurahvaan välillä venyy turhan suureksi.
Onneksi Berliinin olympiastadionin alusta on tartania. Hiilimurskan aikakaudella Bolt olisi jättänyt muut nielemään pölyä.
Boltin elämä on ihmeiden ilotulitusta. Yksi ihmeistä -- elämän ihme -- oli selviytyminen kevään autokolarista. Ihme numero 2 oli nopea toipuminen kilpailukuntoon. Ihmeiden hattutemppu täydentyi sunnuntaina ME-juoksulla.
Tämän illan ihme on, jos ME 19,30 jää voimaan.
