Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Alussa kuulimme Vivaldin Vuodenajoista tutun Allegron, jossa kontrabasisti sekä harpisti soittivat lintupillejä taustalla. Sininen taivas, ilta-aurinko ja vehreät puut saivat minut tuntemaan, että kevät olisi tullut uudestaan syksyn keskelle. Tempo impetuoso d'estate presto oli ehdottomasti koko konsertin oma suosikkini (ja myös mieheni).
Myös Syksy-osan Allegro oli tuttu, vaikka en Vivaldia edes kuuntele... Ilmeisesti minun pitäisi hankkia enemmän sivistystä klassisen musiikin puolelta. La caccia Allegro toi mieleeni syksyn upean ruskan, puista putoavat lehdet sekä metsän tuoksun sateen jälkeen.
Solistina toimineen Kreeta-Maria Kentalan viulu pysyi koko ajan hänen hallinnassaan, eikä katse herpaantunut nuoteista kertaakaan. Talvi-osion Allegro non molto aikana tunsin ihollani kiristyvän pakkasen ja suuret lumihiutaleet poskillani. Taisi koko Vuodenajat aiheuttaa kylmiä väreitä muuallakin yleisössä.
Harpun lisäksi Andrew Lawrence-King soitti mm. kannelta teoksen viimeisessä osassa. Händelin konsertto harpulle (Händelin mukaan op.4 ja op. 7) soi mahtipontisesti, ja itse harpistia voisi luulla paljon maailmaa nähneeksi ainakin hänen pukeutumistyylistään päätellen. Dopo notte, atra e funesta (aaria oopperasta Ariodante) jäi mielestäni osittain vaisuksi, vaikka mezzosopraano Virpi Räisäsen ääni kantautui muuten kovaa ja korkealta.