Musiikin tekemistä ja levyjen tuottamista on usein verrattu pajatson pelaamiseen tai huoltoasemien yksikätiseen rosvoon, hedelmäpeliin. Voittoihin tarvitaan rohkeutta, uskallusta, uutteruutta, uskoa, usein takaiskujakin ja joskus ennalta käsikirjoittamatonta hyvää tuuria. Oululaisen yhtyeen hedelmäpeliin ilmestyi yllättäen hymyilevä japaninkielinen banaani.
Melodista poppia soittava Bananaskin perustettiin 1998, ja yhtye julkaisi ensimmäisellä kokoonpanolla kolme EP:tä vuosina 1999-2000. Yhtyeen perustajien Mari ja Timo Raution mukaan yhtye oli keikkailun ja levyttämisen suhteen taitekohdassa, kenties jo hiipumassa, kun kuvaan astui mm. Saint Etiennen tuottajana mainetta saanut Ian Catt.
Timo, myös Rautsina tunnettu, lähetti Ianille musiikkiaan "fanina", kokien hänet hengenheimolaisekseen. Parin viikon kuluttua Ian otti yhteyttä ja ehdotti tekevänsä yhdestä biisistä uuden miksauksen, haluten kokeilla yhteistyötä.
Jälki miellytti Maria ja Rautsia siinä määrin, että uusi levy äänitettiin Ianin tuottamana Oulussa viidessä päivässä. Ian miksasi Lontoon studiollaan talkoohengessä levyn Sometimes the world is too loud, jonka rock-osuuskunta Lilith julkaisi vuonna 2003.
Seuraava levy Countryside has opened my tired eyes syntyi samoilla asetelmilla. Uuden levyn tiimoilla tuli toinen iloisesti yllättävä yhteydenotto: japanilainen musiikinharrastaja Itaru Yamamoto oli saanut kokoelmiinsa Rautsin aikaisemman yhtyeen, Peppermintsin levyn ja tiedusteli internetin kautta mahdollisista muista julkaisuista.
Rautsi ja Mari lähettivät yhden kappaleen uutta levyä sillä seurauksella, että Itaru kiikutti levyn paikallisen levy-yhtiön ja musiikkiliikkeen vetäjän Toshiko Matsumoton kuultavaksi. Toshikon Rosemary Records julkaisee levyn Japanissa 10.10. Suomessa levyä ei ainakaan toistaiseksi julkaista.
"Suomessa on tottunut artisti maksaa -tyyliin, internet mahdollistaa uudella tavalla kansainvälisten kontaktien syntymisen", iloitsee Mari perheen kuopuksen, 9 kuukauden ikäisen Eelin säestäessä. Musiikkiharrastus on innoittanut myös 8-vuotiaan Roopen kitaransoittoon ja laulun tekemiseen ja 5-vuotias Aapokin on ollut roudaamassa.
"Yhteydenotto USA:n suuntaan syntyi saman kontaktin kautta ja vaikka isoista julkaisuista ei vielä voida puhua, halu säveltää ja tehdä musiikkia kasvaa. Kolmilapsisen perheen vanhempien on mahdotonta keikkailla usein, ja joskus Oulussa joutuu vaivaamaan kymmentä ihmistä saadakseen soittaa viidelle. Tuntuu hyvältä, että musiikki ja levyt elävät omaa maailmaansa Suomen rajojen ulkopuolellakin", kertoo Rautsi.
Rautsin mielestä musiikin tekeminen Oulussa ei ole musiikillisesti kummempaa kuin Etelä-Suomessakaan, pohjoisuus voi jopa säästää stereotypioilta, joihin musiikkiteollisuuden ja levy-yhtiöiden keskittymät helposti johtavat kaupallisuudessaan ja pinnallisuudessaan. Muutama yhtiö pyörittää "rock-kapitalismia", kenties tulee vielä tilaa myös "sivullisille", valtavirroista poikkeavan musiikin tekijöille.
"Parasta mitä rock-musiikille koskaan on tapahtunut, on 70-luvun puolessavälissä tullut punk. Se antoi mahdollisuuden pienlevy-yhtiöille tilaisuuden vallata 'kaiken', tehdä 'rock-vallankumous'. Yhtäkkiä esiin tulivatkin bändit muualta kuin isojen firmojen studioista."
Marilla ja Timolla on luonnollisesti uutta intoa tehdä musiikkia yhteistä intohimoa. "Harrastus ei ole ollut halpa mutta maksaisihan golfin pelaaminenkin", naurahtaa Mari. "Nyt on avautunut uusia mahdollisuuksia musiikin tekemiseen."
Eero Ainesmaa