Humanitaarista apua tarvitaan kipeästi, mutta samaan aikaan rahoitusta leikataan, sodan sääntöjä rikotaan ja humanitaarisen avun työntekijöiden turvallisuutta uhataan.
”Kansainvälinen humanitaarinen järjestelmä on murenemispisteessä”, totesi Euroopan komission tiedonanto toukokuussa. Samaan aikaan kun valtiot vähentävät humanitaarisen avun rahoitustaan, kansainväliset kriisit ja konfliktit ovat pitkittyneet, avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut ja avun antajiin kohdistuu historiallisen paljon uhkia.
Suomen ja Euroopan unionin on tarkasteltava humanitaarisen avun tilannetta kriittisesti. Mitä tapahtuu, jos luottamus ihmisyyteen ja kansainväliseen järjestelmään loppuu?
Kansainvälisiä sääntöjä noudattavat valtiot ja luotettava humanitaarinen apu ovat meidän kaikkien etu.
Humanitaarisen avun kansainvälinen rahoitus väheni OECD:n mukaan viime vuonna lähes 35 prosenttia. Kymmenien miljoonien ihmisten elämään vaikuttavat kriisitilanteet jäävät alirahoitetuiksi. Esimerkiksi Jemenissä vain 12 prosenttia avuntarpeesta on katettu.
Rahoituksen raju väheneminen pakottaa humanitaarisen avun toimijoita sopeuttamaan nopeasti toimintaansa.
Toimintaa ei kannata vähenevän rahoituksen myötä vain leikata, vaan sen pitää uudistua ja vastata yhä paremmin muuttuviin haasteisiin.
Panostamalla kriisivarautumiseen ja ilmastotuhojen minimoimiseen voidaan välttää ääriolosuhteiden muuttuminen katastrofeiksi.
Tukemalla paikallisia ihmisiä ja järjestöjä voidaan vähentää kansainvälisesti toimitettavan avun tarvetta. Kohdistamalla toiminta tehokkaasti voidaan suojella apua kaikista eniten tarvitsevia.
Humanitaarisen avun toimijat työskentelevät yhä vaarallisemmissa olosuhteissa. Siviiliuhrien määrä lisääntyy, ja terveydenhuoltoon ja muuhun siviili-infrastruktuuriin isketään yhä useammin.
Humanitaarista työtä tekevien kuolemat ovat historiallisen korkealla. Samaan aikaan humanitaarisia toimijoita mustamaalataan, jolloin avun pääsy vaikeutuu ja luottamus auttajiin heikkenee.
Kaikkien kansainvälisten toimijoiden pitää puolustaa sovittuja sääntöjä ja sitä, että sääntöjen rikkomisesta syntyy johdonmukaisesti seuraamuksia. Sodan oikeussääntöjen ja humanitaarisen periaatteiden puolustamisen on oltava keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
EU:n pitää käyttää nykyistä enemmän vaikutusvaltaansa, jotta puolueeton humanitaarinen apu pääsee perille, avunantajia suojellaan ja sodan sääntöjen rikkomisiin puututaan.
Riittävä rahoitus on turvattava niin Suomen kuin EU:nkin budjeteissa. Humanitaarisen avun lisäksi tarvitaan pitkäkestoista kehitys- ja ilmastorahoitusta, joka vahvistaa kykyä varautua ja sopeutua muutoksiin.
Tämä kannattaa nähdä investointina tulevaisuuteen ja vakaisiin yhteiskuntiin. Kriiseihin varautuminen on halvempaa kuin niiden seurauksien korjaaminen.
Juuri nyt on tehtävä töitä ja puolustettava sitä, että tulevaisuudessakin kaikki saavat apua tasapuolisesti, puolueettomasti ja poliittisista intresseistä riippumattomasti.
Suvi Virkkunen
kansainvälisen avun osaamisen ja vaikuttamisen päällikkö, Suomen Punainen Risti