Rakas kaltaiseni avokonttorissa tahi monitilatoimistossa töitä paiskiva, vaivaako sinua tai päätäsi jokin?
Räpläätkö kännykkää jatkuvasti odottaen viestiä jostakin? Selaatko sosiaalista mediaa päämäärättömäsi tunti toisensa perään? Jäävätkö kirjat kesken, etenkin vähänkään asiallisempaa tekstiä sisältävät? Onko keskittymiskykysi olematon? Oletko ärtyneempi kuin aikaisemmin? Onko nukahtaminen illalla hankalaa?
Taudin nimi on ADT (attention deficit trait), suomeksi suurin piirtein että keskittymisvaje. Taudin syynä on pitempään jatkunut kiire ja monen asian tekeminen yhtä aikaa. (Miehellähän ADT:n ei pitäisi vitsin mukaan siis olla mahdollista, mutta kyllä se on.) Sähköposti kilahtaa, puhelin soi, intranetissä kanavat pullistelevat, uutisvirta soljuu tai pikemminkin kuohuu.
Eikä tässä vielä kaikki. Avokonttorissa työskentely pitää luolamiehen tai siis -henkilön vaistot erityisen valppaina. Kun näkökentän laitamilla liikahtaa työkaveri tai kuuluu puhetta, aivot keräävät kierroksia ja valmistavat kehoasi toimimaan: pakene tai taistele! Turhaan, sillä sermin takana ei vaani leijona eikä kilpailevan heimon jäsen.
Niin mitä olinkaan tekemässä? Keskeytyneen työtehtävän uudelleen aloittaminen on sitä vaikeampaa, mitä vaativammasta tehtävästä on kyse, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen, joka on kirjoittanut aihepiiristä useammankin kirjan.
Pahinta tässä taudissa on se, että rauhallinen työtila ilman taustamelua tai keskeytyksiä ei auta oikeastaan mitään.
Koska aivot ovat työ- ja some-elämän tuiskeessa muokkaantuneet lyhytjänteiseen toimintaan, pitempää asiaa tehdessä mieleen pukkaa väkiselläkin sen seitsemän muuta. Tulikohan äänettömällä olevaan puhelimeen juuri nyt jokin tärkeä Whatsapp-viesti, päivittikö kaveri Facebookiin jotain mielenkiintoista?
Aivot käyvät koko ajan kierroksilla, mutta työteho on silti olematon. Vähän kuin yrittäisi ajaa autolla ykkösvaihteella kaasu pohjassa Pohjantiellä.
Vaan elähän huoli, hätä ei ole tämän näköinen. Siinä missä aivot ovat olosuhteiden pakosta muovautuneet siksi mitä ovat, ne on aina mahdollista komentaa takaisin ruotuun. Vaatii vain treeniä samalla tavoin kuin käyttämättömien lihasten uudelleen löytäminen. Pystyt siihen mihin haluat, kunhan vain päämäärä on selvillä.
Tässä muutama vinkki, joista osaa olen itse koittanut enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi viljellä:
Tauota työsi, eli muista pitää kahvitauot, syö ruokasi jossain muualla kuin työpisteelläsi.
Sulje sähköposti kokonaan, kun pitäisi saada valmiiksi jotain syvällistä.
Älä roiku somessa koko työaikaasi, sillä Facebookin, Instagramin ja muiden palvelujen tarkoitus on ruokkia kärsimätöntä mieltäsi. Kierrä työpaikkaravintolaan ulkokautta tai käy pyöräyttämässä autosi parkkikiekkoa pari tuntia eteenpäin, liikkumisen ja ulkoilman myötä happi paukahtaa sisäilman ummehduttamiin aivoihisi.
Kokeile vieroitushoitoa myös kotona: jätä kännykkä pöydälle kun menet postilaatikolle, vessaan tai pihahommiin.
Poista somepalveluiden sovellukset kännykästä ja tsekkaa some vaikkapa vain kerran päivässä pöytäkoneella tai läppärillä. Kuuntele musiikkia. Mene aikaisin nukkumaan. Harrasta jotakin mukavaa liikuntaa.
Yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa. Mutta tiedätkö mitä, me pystymme tähän!