Kalevan mielipidepalstalla neljä opettajaa kirjoitti 18.3. ja eläköitynyt opettaja 21.3. nimimerkkien suojassa haastavien erityisen tuen oppilaiden opetukseen liittyvistä kokemuksista ja näkemyksistä.
Opettajat kirjoittivat aiheesta, joka on päivittäin läsnä koulujen arjessa. Tästä yleisestä tilanteesta jouduttiin kirjoittamaan nimimerkkien suojassa? Aihepiiri ei todellakaan ole marginaalinen, joka koskettaisi vain joitakin harvoja kouluja. Siksi olisi toivottavaa, että keskustelua voitaisiin käydä avoimesti omilla nimilläkin.
Oma näkemykseni erityisen haastavien oppilaiden opetuksen järjestämiseen lähikouluperiaatteen ajattelua mukaillen toteutuu parhaiten alueellisella konseptilla. Aiempina vuosina uusia kouluja rakennettaessa oli tarkoitus turvata yleisopetuksen yhtenäisen perusopetuksen (1–9) koulun yhteyteen erityisen tuen oppilaille vähintään kolme opetusryhmää.
Kolme tai neljä ryhmää turvaa sen, että kaikki alueen erityisen tuen oppilaat voivat käydä koko perusopetuksen saman koulun suojissa. Yksi ryhmä toimii hissiperiaatteella, eli hissi on varattuna noustessa yhdeksänteen kerrokseen saakka, vaikka tulijoita olisi alemmissa kerroksissa.
Useamman erityisryhmän toimintamalli toteutettiin Metsokankaan koulun valmistuessa. Koulun suojiin siirtyi erityiskoulun oppilaita ja erityisen tuen ryhmiä oli siis useampia.
Toimintamallin oleellinen osa liittyy siihen, että oppilaat voivat olla mukana yleisopetuksen ryhmissä niissä oppiaineissa, joissa se on tarkoituksenmukaista. Siirtyminen kokonaan yleisopetuksen ryhmään voi myös toteutua ja se tapahtuu luontevasti saman koulun sisällä.
Tätä eteläalueen Metsokankaan mallia oli tarkoitus toteuttaa myös pohjoisessa Ritaharjussa, mutta siellä tilaongelmat estivät vastaavan konseptin toteuttamisen. Mallia kaavailtiin myös keskiselle alueelle Kastellin kouluun, mutta siellä päädyttiin erityisryhmien sijaan pienryhmiin. Ilmeisesti viimeksi rakennetun itäisen alueen Hiukkavaaran koulun yhteyteen tulee useampia erityisryhmiä.
Erityiskouluilla on ollut merkittävä rooli erityisen tuen oppilaiden ansiokkaassa opetuksessa. Erityiskouluissa koko yhteisö toimii kasvattajana samaan suuntaan, koska koko henkilökunta on tekemisissä samankaltaisten haasteiden kanssa.
Ymmärrettävästi kollegiaalinen tuki toimii arjessa, koska työyhteisössä ei tarvitse selitellä muille työntekijöille ”omien” oppilaiden tekemisiä. Vastaavaa kollegiaalista yhteisöä ei tietenkään voi muodostua niihin kouluihin, joissa sijaitsee esimerkiksi vain yksi pienryhmä.
Erityiskouluilla on merkittävä rooli antaa eväitä oppilaille tulevaan elämään omien kykyjensä mukaisesti. Erityiskoulujen tarve toimia nykyisessä laajuudessa on olemassa niin kauan kuin Metsokankaan mallia ei voida kattavasti toteuttaa eri alueella nykyisen Oulun alueella.
Aiemmin mainitsemani alueelliset keskittymät liittyivät siihen Ouluun, jolloin Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo olivat vielä itsenäisiä kuntia.
Mikko Raudaskoski
erityiskoulujen rehtori 1995–2016
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.