Veli Kalaojan kirjoitus (Kaleva 3.12./Lukijalta) on hyvä esimerkki siitä, että metsäammattilaisten ja metsäntutkijoiden totuus ovat kuin kaksi eri maailmaa.
Kirjoituksessa on toistettu muun muassa se yleinen väärinkäsitys, että metsien tämänhetkinen kasvu osoittaisi suurimman kestävän hakkuumäärän.
Tutkimuslaitosten laskelmat suurimmasta kestävästä hakkuumäärästä asettuvat tasolle 75–80 miljoonaa kuutiometriä, mikä on selvästi metsien kasvua (110 miljoonaa kuutiometriä) vähemmän.
Metsien kokonaiskasvussa ovat mukana muun muassa luonnonpoistuma ja suojelualueiden kasvu, joita ei hakata. Vaikka nämä vähennettäisiinkin kasvusta, suurin kestävä hakkuumäärä olisi silti pienempi kuin kasvu.
Lisäksi on hyvä huomata, että osa metsänomistajista ei juuri myy puuta, minkä vuoksi suurimman laskennallisen hakkuumäärän hakkaaminen johtaisi luultavasti ylihakkuisiin osassa Suomen metsiä.
Metsäammattilaiset ihannoivat suurta kasvua, mutta metsänomistajaa kiinnostaa enemmän metsätalouden kannattavuus. Kannattavuutta syövät tällä hetkellä alhainen kuidun hinta ja metsänhoidon kalleus. Kuitupuuta myymällä ei ole mahdollista kattaa taimikon perustamiskuluja korkoineen.
Juuri tämän vuoksi muun muassa monet metsäsijoittajat suosivat jatkuvaa kasvatusta, jossa metsikön perustamiskustannukset jäävät pois ja valtaosa myydystä puusta on tukkia.
Tutkimukset osoittavat varsin yksikäsitteisesti, että nykyisellä hinta- ja kustannustasolla jatkuva kasvatus on kannattavampaa kuin viljelymetsätalous.
Noita Osaran aukeitakin on valaisevaa miettiä kannattavuuden näkökulmasta. Tietojeni mukaan useimmat metsiköt ovat ensiharvennusvaiheessa, eli metsiköissä on kuitupuuta suunnilleen 150 kuutiometriä hehtaarilla, jolloin puuston arvo on noin 2 000 euroa/hehtaari.
Epäonnistumisten vuoksi moni alue on jouduttu istuttamaan 2–3 kertaa. Jos keskimääräinen viljelykulu olisi 1 500 euroa/hehtaari ja sama rahasumma olisi sijoitettu vaihtoehtoiseen kohteeseen kolmen prosentin korolla, tämän vaihtoehtoisen sijoituksen arvo olisi nyt 8 800 euroa/hehtaari eli 6 800 euroa/hehtaari enemmän kuin metsänistutuksessa.
Voimaperäisen metsän käsittelyn haitat ympäristölle ovat usein oletettua suuremmat. Tästä hyvä esimerkki on Luken tuore tutkimus ojitusten aiheuttamista kiintoainekuormista. Kunnostusojituksesta tiedetään nyt, että sen hyödyt ovat pienet mutta haittavaikutukset voivat olla hyvin suuret.
Maanmuokkaus nopeuttaa ravinteiden kiertoa ja orgaanisen aiheen hajoamista, mistä automaattisesti seuraa metsämaan hiilipäästöjen lisääntyminen.
Vaikka muokkauksen päästöjä lisäävä vaikutus unohdettaisiin, avoalalle istutettu taimikko on silti hiilen lähde ensimmäiset 20 vuotta, kun otetaan huomioon hakkuutähteiden ja puusta valmistettujen tuotteiden hajoaminen sekä korjuun, kuljetuksen ja tuotteiden valmistuksen päästöt. Hakkuusta johtuva hiilipäästöjen lisääntyminen on kuitattu puuston kasvulla vasta muutaman vuosikymmenen päästä.
Tutkimusten mukaan 90 prosenttia suomalaisista vastustaa avohakkuita eivätkä metsänomistajatkaan niitä ihannoi. Avohakkuu aiheuttaa haittaa metsäluonnolle ja virkistyskäytölle. Avohakkuita edistävät lähinnä metsäammattilaiset ja puun ostajat. Herääkin kysymys, kuinka vastuullista toimintaa on käsitellä metsiä menetelmillä, joista aiheutuu paljon haittaa ja joita suuri osa suomalaisista ei pidä hyväksyttävinä.
Timo Pukkala
professori
Joensuu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.