Sitä on ilmassa.
Epäluuloa, näkemysten eroa ja ehkä vähän syyttelyäkin.
Oulun isosta kuntaliitoksesta on pian viisi vuotta, mutta jälkimainingit lyövät edelleen.
Kun kaupunginhallituksen jäsen Mikko Salmi (SDP) kirjoitti kriittisesti ex-naapurikuntien luottamushenkilöiden kyläpolitikoinnista, Latekoe Lawson Hellu (vihr.) Oulunsalosta vastasi samantien.
Keskustelu Forum24-lehden palstoilla jatkuu tämän jälkeenkin: jo seuraavalla sivulla kirjoittaa Tuija Pohjola, toinen demari.
Kuka on oikeassa, kuka väärässä?
Kuka voitti ja kuka hävisi kuntaliitoksessa?
"Monta totuutta"
Oulun kaupungintalolta löytyy hyvä henkilö vastaamaan.
Talousjohtaja Jukka Weisell oli Kiimingin kunnanjohtaja ennen liitosta. Hän on nähnyt tilanteen aidan molemmilla puolilla.
Weiselliä kuvataan myös realistiksi ja sitoutumattomaksi.
– Olen sanonut eri poliitikoillekin, että olen tasaisesti eri mieltä kanssanne riippumatta puolueesta – asiat ratkaisevat, Weisell naurahtaa.
Mutta siihen, kuka hävisi ja kuka voitti kuntaliitoksessa, on vaikea löytää vastausta häneltäkään.
– Asiassa on monta totuutta, Weisell aloittaa.
– Tämä on kuin avioliitto, joka on solmittu ilman avioehtoa. Kuherruskuukausi on ohi ja arki koittanut. Pitää vain tulla toimeen. Eikä meillä nyt niin huonosti mene.
Mitä olisi tapahtunut?
Kun Oulun isosta kuntaliitoksesta 2012 sovittiin, Oulu paistatteli hyvässä taloustilanteessa. Oulu hoitaisi heittämällä liitoskuntien tuomat haasteet, ajateltiin.
Naapurit taas olivat epävarmoja tulevaisuudestaan, joka toisi vääjäämättä muuutoksia. Riittäisivätkö silloin kunnan voimavarat? Varminta oli liittoutua isomman, siis Oulun kanssa.
Luottamushenkilöt vääntävät nyt kättä siitä, tehdäänkö päätöksiä liitoshetken hengessä.
Selvää on, että kaikki vain odotusten varassa olleet hyvät asiat eivät ole toteutuneet.
Oululaiset joutuivat maksumiehiksi heti lähtöhetkellä. Kunnallisveron nosto vei jo ensimmäisenä vuotena tavallisen työntekijän lompakosta kolme–neljäsataa euroa vuodessa.
Naapurikuntien veronmaksajat hyötyivät kunnallisveron halpenemisesta vuoden ajan. Sitten se nousi tasolle, jolla oli ollutkin.
Naapurikuntalaiset säästivät vähän, ehkä satasen vuodessa, myös kiinteistöverossa.
– Ongelma vero- ja muissa vertailuissa on se, että emme tiedä mitä olisi tapahtunut ilman kuntaliitosta. Jossittelu on hyödytöntä, Jukka Weisell huomauttaa.
Nyky-Oulussa asutaan joka tapauksessa edullisesti.
– Asumisen kokonaiskulut ovat Oulussa pienemmät kuin missään muussa isossa kaupungissa.
Koulut isoja investointeja
Osa kuntaliitoksen jälkeen tehdyistä investoinneista oli etukäteen sovittuja.
Haukiputaalla esimerkiksi oli tehty elinkaarimallin päätös lukion ja Länsituulen koulu-päiväkodin rakentamisesta.
Siitä kertyy ylläpitokuluineen noin 50 miljoonan euron lasku, jonka maksamiseen kaikki oululaiset nyt osallistuvat.
Haukiputaalle on tullut muutakin hyvää.
Tietenkin voi kysyä, olisivatko entiset kuntakeskukset kehittyneet paremmin itsenäisissä kunnissa, pohtii Weisell. Joskus tuntuu, että pankkien konttoreiden ja kaupallisten palveluiden väheneminenkin on kuntaliitoksen syytä.
– Saattaa toki olla niinkin, että joidenkin yritysten näkökulmasta keskustaajamat eivät ole samalla tavalla vetovoimaisia kuin ne olisivat olleet itsenäisen kunnan keskuksina. Se saattaa näkyä kehityksessä.
Myös uusia investontipäätöksiä on tehty.
Oulunsalon Salonpään ja Niemenrannan kouluratkaisuihin on varattu kahdeksan miljoonaa, mikä ei tule riittämään.
Kouluja, jotka ovat kertapompseina suurimpia investointeja, rakennetaan myös muualla:
Jäälin Laivakangas maksaa yhdeksän miljoonaa ja Jokiranta ainakin 15 miljoonaa. Länsituulen alakoulun laajennukseen menee pari–kolme miljoonaa.
Liian suuret odotukset
Kysytään uudelleen: Mikä on totuus kuntalitoksen voittajista ja häviäjistä?
– Mielipidekysymys, Weisell vastaa ja haluaa taustoittaa asiaa.
Talousjohtaja muistuttaa Nokian notkahduksesta, joka oli hyvässä taloustilanteessa olleelle Oululle iso kolaus erityisesti verotulojen ja työttömyyden osalta.
Yhtäkkiä kaikkeen ei ollutkaan mahdollisuuksia: ehkä kaikilla oli liian suuret odotukset.
Kaupungin velkamäärä on kasvanut kuntaliitosvuosina sadalla miljoonalla eurolla 650 miljoonaan, mutta koko kaupunkikonserni on menestynyt paremmin.
Pääosin Oulun Energian ansiosta kaupunkikonsernin velka on kasvanut viidessä vuodessa vain pari prosenttia 808 miljoonaan.
– Vajaan neljän tonnin velkamäärä per asukas ei ole paljon. Isoista kaupungeista se on vähiten, vain puolet siitä mitä muilla keskimäärin.
Oulun katse lähikuntiin
Mitä tapahtuu jatkossa?
Weisell toivoo, että mielipide-erot tasoittuvat. Kukaan ei voita riitelemällä.
Weisellistä on myös selvää, että nyky-Oulun palvelurakenteet kaipaavat uudistamista.
– Entisessä Kiimingissä tehtiin rohkeampia palvelurakennepäätöksiä kuin nyt Oulussa, hän sanoo.
Oulun päättäjien rohkeutta testataan seuraavaksi lukioverkkopäätöksessä.
Weisell kehottaa katsomaan, mitä esimerkiksi Oulun lähikunnissa on tehty. Palveluverkkoa on kyetty kehittämään rohkeammin kuin Oulussa.
Tuleeko enää uusia liitoksia
Voiko kuntaliitoksen perua?
Weisellistä peruuttamisessa ei ole järkeä.
Yli-Iin Jakkukylä kyllä liitettiin äsken Oulusta Iihin, koska se oli asukkaiden kannalta paras ratkaisu. Halutessaan Oulu olisi voinut kaataa liitoksen.
Toisaalta Oulun iso liitos voi jäädä viimeiseksi. Se oli aikansa lapsi.
– Jos maakuntauudistus toteutuu, kuntaliitoksia ei tule ainakaan Oulun seudulla. Maakunnalle menee sosiaali- ja terveystoimen myötä niin iso osa kunnan kuluista ja toiminnoista.
Tilanne on kokonaan toinen, jos hallituksen ajama sote- ja maakuntauudistus eivät toteudu.