Olen äärettömän kyllästynyt toteamuksiin ja sanoihin "ylisukupolvisuus" tai "köyhyyden periytyminen". Näille sanoille satsataan tutkimusta, seminaari- ja juhlapuheenvuoroja. Niillä kampanjoidaan ja tehdään itseä näkyväksi.
Olemmeko tässä hyvinvointiyhteiskunnassa antaneet luvan kategorisoida ihmiset ja katsoa vain päältä? Kohta neljä vuotta tekemäni ennaltaehkäisevä työ on avannut silmäni. Yli 30 vuotta sosiaalityössä ei niitä loppuun saakka avannut. Teen kysymyksen: Olenko minä luomassa työllä ja asenteilla luokkayhteiskuntaa?
Silloin kun ihminen tarvitsee apua ja hän sen pyytää, sitä on järjestettävä välittömästi, riittävästi ja riittävän pitkään. Kukaan ei halua olla tutkittavan ylisukupolvisuuden tai köyhyyden uhri.
Olin sosiaalihuoltolain muutosvaiheessa iloinen, että nyt mahdollistuu kevyempi ja matalan kynnyksen apu perheille vihdoinkin. Luin kuitenkin lakia ennakoiden, että se jättää kunnille mahdollisuuden lain puitteissa luoda kriteerit, joissa perheet jäävät niiden vuoksi esimerkiksi lapsiperheiden kotiavun ulkopuolelle. Lapsiperheille tehdyistä selvityksistä Pohjois-Pohjanmalla käy ilmi, että näin on käynyt.
Jos me haluamme katkaista ihmisen elämän ongelmavyyhtiä, me kuulemme heitä ja pyrimme auttamaan heidän pyyntönsä mukaan. Lain mukaiset palvelutarpeen arviot kaavamaisina ovat ammattilaisten arvioita, jos niihin ei sisälly todellinen kuuleminen. Kunnan sosiaalipalveluissa tulisi olla ”nopean toiminnan malli” ilman kartoituksia. Ihmisillä on aito pelko apua pyytäessään: ”Mahdunko kriteereihin avun saamiseksi?”
Ihmisen kyky ottaa apua vastaan on rajallinen. Usein täytyy aloittaa kaikkein konkreettisimmasta arjen avusta. Panna raameja ympärillä kuntoon. Saada riittävästi lepoa ja tilaa itselle. Sitten on syvempien tuntojen aika.
Meillä on valtavat ammattilaisresurssit auttamistyötä varten. Entäpäs jos rohkaistuisimme katsomaan sitä mitä teemme. Menisimme tittelistä ja ammattiasemasta riippumatta ihmisten luo heidän koteihinsa. Aloittaisimme konkreetista auttamisesta. Rakentaisimme luottamuksen. Sitä kautta vahvemman avun tarvittaessa.
Antaisimme ennenkaikkea syvän arvostuksen ihmisen elämää kohtaan. Ilman ylisukupolvisuuden ja periytyvän köyhyyden silmälaseja!