Suomeen uusina tuoduista autoista maksetun autoveron vaihteluvälit ovat osoittautumassa huomattavasti arvioitua suuremmiksi.
Autoliiton käsiinsä saaman Tullihallituksen selvityksen mukaan autoverotuksessa käytettävän vertailuveroprosentin laskennassa veron määrä on ollut alimmillaan bensiinikäyttöisissä ajoneuvoissa 13,06 prosenttia ja dieselkäyttöisissä henkilöautoissa 23,01 prosenttia. Korkeimmillaan veron määrä on ollut lähes 40 prosenttia. Aikaisemmin julkisuudessa on esitetty arvioita siitä, että autoveron määrä vaihtelisi 19-34 prosentin välillä automerkistä ja -mallista riippuen.
Markkinahinnan ohella oikean veronmäärän selvittäminen on keskeinen kysymys arvioitaessa verotuksen syrjivyyttä EY-tuomioistuimen edellyttämällä tavalla, koska maahantuotavalle autolle ei päätöksen mukaan saa asettaa suurempaa veroa kuin täällä myynnissä olevassa vastaavassa autossa on veroa jäljellä.
Tulli soveltaa kuitenkin kaikkiin bensiinikäyttöisiin ajoneuvoihin 29 prosentin veroa ja dieselkäyttöisiin 30 prosentin veroa. "EY:n tuomioistuimen ratkaisu sallii pienet likimääräisyydet, mutta verohaitarin osoittautuminen näin laajaksi vie pohjan sovellettavalta keskimääräiseltä veroprosentilta", huomauttaa Autoliiton puheenjohtaja Pasi Nieminen. .
Läpinäkymätön maahantuontihintaan perustuva vero on mahdollistanut sen, että maahantuojan maksettavaksi tulevan veron määrään on voitu vaikuttaa verotusarvon eli maahantuontihinnan kautta.
Miksi salaileva vero-
järjestelmä sallittiin?
"Tullin tehtävänä on ollut varmistaa, että veronsaajan etu toteutuu. Kun vaihteluväli on näin suuri, nousee väistämättä esiin ajatus, että valvonta on pettänyt joltain osin. Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen verotusmenettelyssä on ollut kyseenalaista," toteaa Nieminen.
Hän kysyykin, miten tällainen salailuun perustuva järjestelmä on päässyt syntymään maassa, jossa korostetaan hallinnon avoimuutta.
Nieminen lisää, että tulli perii tällä hetkellä veroa jopa niin vanhojen pakettiautojen tuonnista, jotka aikoinaan myytiin Suomessa ilman autoveroa. Tätä perustellaan sillä, että kun pakettiautoille myöhemmin määrättiin vero, nousi myös aikaisemmin verottomina myytyjen autojen arvo. Eli hintaan tuli mukaan ikään kuin veroa, vaikka sitä ei alunperin oltu maksettu.
Verotuskäytännön kiemuroista esimerkistä käy myös se, että matkailuauton voi tuoda maahan verotta, samoin kuin vaikka 100 000 euron arvoisen veneen, kunhan pystyy osoittamaan, että tuotteen arvonlisävero on maksettu alkuperäiseen EU-maahan.
Kysymys on Niemisen mukaan myös viranomaisten uskottavuudesta. "Vuonna 1996 valtiovarainministeriön omat virkamiehet esittivät kirjoituksissaan arvioita, että autoveron määrä on noin 26-28 prosenttia. Nyt tulli perii saman vuoden autoista veroa 29-30 prosenttia."
Tullin asema autojen markkinahinnan määrittäjänä on Niemisen mukaan ongelmallinen. "Kaikissa muissa virallisissa yhteyksissä autokauppiaan ostohintatarjous hyväksytään arvon määrityksessä, tullille se ei kelpaa."