Automobiilit aiheuttivat 1900-luvun alussa sekä pelkoa että kummastusta. Kun Kemin, Tervolan, Rovaniemen ja Kemijärven kunnilta kysyttiin mielipidettä ensimmäisestä liikennöintikokeilusta, ainoastaan Kemijärvi puolsi sitä.
"Autoliikennettä ei pidetty tarpeellisena ja sen nähtiin häiritsevän kohtuuttomasti muita kulkijoita ja elämää teiden varsilla. Autoja säntäsivät pakoon niin lehmät, hevoset kuin ihmisetkin, jotka saattoivat poukkoilla pitkin ojia. Autot nähtiin maailmanlopun ajokaluina ja Raamatun kertomusten Eliaan vaunuina", Aine-Pirttimaa kuvailee.
Isona ongelmana koettiin hevosten pillastuminen, joka tosin joidenkin mielestä johtui ennen kaikkea ihmisten vauhkoontumisesta auton lähestyessä.
Ratkaisuksi ehdotettiin jopa sitä, että auton kulkuajoista ilmoitettaisiin lehdessä, jolloin hevoset voisi viedä turvaan siksi aikaa. Tähän ei menty, mutta järjestyssäännöt määräsivät tarkasti, miten autoilijan oli huomioitava hevoset.
Aine-Pirttimaan mukaan pelko johtui siitä, että auto muistutti elävää olentoa kulkiessaan itsestään. Toisaalta monet uteliaat saapuivat katsomaan kummallista "voimavaunua".
Pelkoa ruokkivat myös lehtien uutisoimat onnettomuudet. Niissä ei oikeastaan ollut mitään yllättävää, sillä ajokokemusta tuskin oli monellakaan.
Kemiläinen Edvard Hirmu markkinoi autojen myynti-ilmoituksessaan vuonna 1911 "ostaja opetetaan ajamaan ja hoitamaan konetta muutaman tunnin kuluessa", sillä ajokortti tuli pakolliseksi vasta vuonna 1922.
Bensaa apteekista
Ensimmäisen maailmansodan aika hiljensi autoistumista, mutta 1920-luku oli nousun kautta. Aine-Pirttimaan mukaan auto tuli pohjoiseen samoihin aikoihin Etelä-Suomen kanssa, mutta autokanta pysyi pitkään muuta maata vähäisempänä.
"Autolla voitiin kulkea ainoastaan kesällä ja kelirikkoajat rajoittivat teiden käyttöä. Tiet olivat 1900-luvun alussa hevosille tarkoitettuja, huonokuntoisia, kivisiä ja kapeita. Pohjois-Suomen tieverkko oli harva ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, minne autoja hankittiin. Auton huolto ja polttoaineen saanti olivat ongelmallisia, 1910-luvulle asti bensa piti ostaa apteekista", Aine-Pirttimaa kertoo.
Pohjois-Suomen ensimmäisen auton hankki oululainen työmies William Nyberg. On yllättävää, miten kirjava ryhmä vuosisadan alkupuolen autonomistajat olivat. Yritysten ja liikemiesten lisäksi oli muun muassa talonpoikia, suutareita, opettajia. Varhaisissa autoilijoissa oli myös naisia.
Uusi kulkupeli nähtiin matkailun myötä sellaisillakin paikkakunnilla, joilla ei vielä ollut auton omistajia. Esimerkiksi Muoniossa automobiili kävi jo vuonna 1910.
Kallista lystiä
Ensimmäiset autot olivat kalliita, nykyrahana hinta oli keskimäärin 40 000 euroa. Ne ostettiin Pohjois-Suomeen helsinkiläisen autokauppiaan Sergei Nikolajeffin kautta. Omat autoliikkeet, kuten yhä toimivat Oulun autoliike ja Aineen autoliike, syntyivät 1920-luvulla.
Varsinaisten autoliikkeiden lisäksi muut kauppiaat välittivät autoja kiinnostuneille. Oulun ensimmäinen auto oli Ford, mutta Aine-Pirttimaan mukaan merkkien valikoima oli laaja.
Koska autoja rekisteröitiin vasta vuodesta 1922 alkaen, tarkkoja tietoja ei juuri ole sitä aiemmin.
Tutkimukseen löytyi kuitenkin luettelo Pohjois-Suomen autoista vuosina 1918-1919. Siinä mainitaan merkkeinä Adler, Ford, N.A.G, Packard, Gregoire, Opel ja Peugeot. Seuraavalla vuosikymmenellä Ford ja Chevrolet kävivät kilpaansa pohjoisen autokannan kärkipaikoista.