Ibhola laya ku Messi, lasuka laya ku Palermo, washaya igoli laduma! Laduma!
Auto matelee jonossa muutaman kilometrin tuntivauhtia. Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan sivuilla lukee, että Rustenburgin ja Johannesburgin välinen matka taittuu tunnissa ja kymmenessä minuutissa.
Älkää valehdelko näin räikeästi, Fifa. Kun huomioidaan ruuhkat matkan kaksikaistaisella pätkällä, kolmessa tietullissa pysähtyminen, viiden kilometrin bussikuljetukset stadionille ja hidas pyöriminen Johannesburgin lähiöissä, kolme neljä tuntia on lähempänä totuutta.
Tämä kuski löytää Johannesburgissa Edenvalen kaupunginosaan ja Wagenaar Roadille. Ne, joilla ei ole autoissaan paikanninta, ovat pyörineet ympäri Edenvalen katuja ja yleensä joutuneet kysymään apua huoltoasemien henkilökunnalta.
Mutta silti: aina loppu hyvin, kaikki hyvin.
Rustenburgin keikkakuski vääntää radiota kovemmalle. Välillä seurataan Argentiinan ottelua, välillä siirrytään Nigerian taisteluun jatkopaikasta. Englanninkielistä kanavaa ei löydy.
Ei se mitään, kuunnellaan pelejä sitten zuluksi.
Ibhola laya ku Messi, lasuka laya ku Palermo, washaya igoli ladumaaaaaa! Ladumaaaaaaaaa!
Nyt taisi tulla maali Argentiinalle!
Vauhdikkaan zulun seasta erottaa pelaajien nimiä. Erikoista on, että numerot ja jalkapallotermistö lausutaan englanniksi.
Noin kymmenen miljoonan puhujan zulu on suurin Etelä-Afrikan kielistä. Sen lisäksi maassa on kymmenen muuta virallista kieltä. Kahdeksan prosenttia eteläafrikkalaisista puhuu äidinkielenään englantia, mutta tähän mennessä käytännössä jokainen vastaantulija on pystynyt kommunikoimaan tällä universaalilla kielellä.
Seuraavana päivänä mediabussin reitti vaikuttaa hieman omituiselta. Tämä ei ole enää se moottoritie, jonka vierustoihin olemme tottuneet. Tämä on pieni ja ahdas katu, jossa on kolarin ajanut rekka poikittain tiellä.
Ikkunasta näkyy nuhjuinen hökkelikylä, köyhyys on läsnä tuolla lasin takana.
Olemme hukassa. Kuljettaja pahoittelee, sillä tämä on hänen ensimmäinen päivänsä kisaorganisaation palveluksessa. Hän ottaa neuvoja vastaan puhelimitse ja pääsee takaisin moottoritielle.
Ajamme sitä väärään suuntaan.
Uusi kierros, jälleen sama slummi ja uusi nousu rampille. Kohta maisemassa näkyy kaivosvuori ja sen edessä kauniina Soccer City.
Kuljettaja pahoittelee ja hymyilee valloittavasti.
Ulkona on kaksikymmentä astetta lämmintä, aurinko paistaa vielä muutaman tunnin ajan. Sanotaan, että tämä on kaikkien aikojen kylmin MM-lopputurnaus.
Minusta tuntuu, että tämä on huikean viileä turnaus.