Mikko Kurikka Pirkkalasta tietää sen omasta kokemuksesta. Moottoripyörä voi jäädä kokonaan näkemättä liikenteessä.
Tapauksesta on toistakymmentä vuotta, mutta Kurikalle siitä piirtyi loppuiän mittainen muistijälki.
– Ajoin kaksikaistaista Hervannan valtaväylää Tampereen jäähallille päin. Vilkaisin taakse ennen kaistanvaihtoa, ja peilissä näkyi ainakin sata metriä pelkkää tyhjää.
– Kun pääsin vasemmalle kaistalle, auton vieressä ajoi moottoripyöräilijä ja hakkasi nyrkillä sivuikkunaa. Olin aivan ihmeissäni, mistä se siihen oli tullut. Peilin kautta en ollut nähnyt mitään.
Tilanteessa ei onneksi syntynyt kolhuja, mutta motoristi oli kiukkuinen kuin ampiainen ja ajoi vielä Kurikan perässä marketin parkkipaikalle. Juttusille hän ei tullut.
– Minulla ei ole mitään moottoripyöräilijöitä vastaan, ja olen ajanut pyörillä itsekin. Kunnioitan motoristeja ja tiedän, miten pikkuriikkisestä asiasta onnettomuus voi olla kiinni.
Kurikka alkoikin selvittää, mistä hänen oma havaintovirheensä oli johtunut.
– Ajoin tuolloin Saabilla, jossa oli vain pikkuiset sivupeilit. Ne näyttivät hyvin kapeasti auton viereen niin, että 20 metrin päähän auton taakse mahtui helposti piiloon moottoripyörä tai kokonainen autokin.
Peilien kapea kuvakulma pääsi yllättämään, sillä normaalisti Kurikka käytti leveäpeilistä Ford Transit -pakettiautoa.
– Koetin myöhemmin liimata sivupeiliin katveeseen näyttävän lisäpeilin. Se vain oli niin huonolaatuinen, että pinta kului nopeasti pois.
Mikko Kurikka epäilee, että autoilijan tai motoristin tekemillä virhehavainnoilla on saattanut olla osuutta tämänkin kesän vakaviin moottoripyöräonnettomuuksiin.
Orivedellä esimerkiksi menehtyi motoristi, kun hän ohitustilanteessa törmäsi sekä 9-tien ajosuuntia erottavaan keskikaiteeseen että edessä ajavaan henkilöautoon.
Kurikkaa pelottaa monen moottoripyöräilijän suosima ajotapa, jonka mukaan ajetaan niin lähellä keskiviivaa kuin mahdollista ja lisäksi pienellä ylinopeudella.
– Kaistan vasemmassa reunassa ajava motoristi aiheuttaa ison vaaran itselleen ja muille.
– Pyörällä pitäisi pysyä ainakin metrin päässä keskiviivasta, jotta se näkyy auton sivupeilistä.
Lisäksi pitäisi muistaa vanhan tutun turvavälin merkitys, jotta reaktioaikaa jäisi riittävästi. Tämäkin sääntö koskee yhtä hyvin moottoripyörällä kuin autolla liikkuvia.
Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoristo tuntee näkyvyysongelman. Asia on pysyvästi esillä moottoripyöräilijöiden ajotapakoulutuksissa ja niiden oppimateriaaleissa.
– Autoilijan perusvirhe on, että katsotaan vain sivupeiliin, mutta ei käännetä yhtään päätä. Katveisiin voi jäädä vaikka mitä.
– Motoristin kannalta ratkaisevaa on oikea sijoittuminen. Keskellä tietä ajava moottoripyörä näkyy auton taustapeilistä aikaisemmin, kun valot välähtävät taustapeilistä.
Moottoripyörän oikea ajolinja kulkee suunnilleen henkilöauton vasemman puoleisten renkaiden kohdalla.
Liikaa tien oikeassa laidassa ajava moottoripyöräilijä voi sulautua liikaa ympäristöönsä ja jäädä siksi huomaamatta muilta.
Vuoristo muistuttaa, että mitä pienempi lähestyvä ajoneuvo on, sitä vaikeammaksi etäisyyden ja nopeuden arviointi muuttuu. Pääsääntöisesti ihminen yliarvioi etäisyydet ja aliarvioi nopeudet.
– Ohittavan motoristin pitää tiedostaa, että jos et näe sivupeilistä ohitettavan auton kuljettajaa, hänkään ei tuolla hetkellä näe sinua.
– Kirkasväriset kypärät ja lisävärit ajovaatteissa parantavat näkymistä tiellä. Kaukovalo päällä ei pidä ajaa, ellei ole pimeää. Normaali ajovalo riittää, ja vilkkuja on käytettävä ajoissa ja riittävän pitkään, Vuoristo neuvoo kaksipyöräisillä liikkuvia.
Nykyautoissa kuljettajan näkemistä rajoittavat useimmiten paksut, etulasia kehystävät A-pilarit sekä etu- ja takasivuikkunan väliset B-pilarit.
Pilareiden vahvuutta on lisätty törmäysturvallisuuden nimissä: matkustamon halutaan pysyvän oikeassa muodossaan, vaikka auto pyörisi kolarissa ympäri.
Asian kääntöpuoli on, että vahvan tolpan taakse helposti jää vaikkapa etuviistosta lähestyvä polkupyörä tai sivulta ohittava moottoripyörä ja henkilöautokin. Uusien autojen katveavustimet eli peilin varoitusvalot ja -äänet auttavat tässä tilanteessa suuresti.
– Pään kääntäminen ei usein riitä, vaan autoilijan kannattaa kunnolla kurotella ja varmistaa, ettei katveissa ole mitään. Ajaminen vaatii vähän aktiivisuutta!
Vuoristo komppaa englantilaisia, joiden ohje autoilijoille kuuluu: look again eli katso vielä kerran.
– Pidä riittävästi etäisyyttä ja aja nopeusrajoitusten mukaan. Silloin ehdit ennakoida ja reagoida tilanteisiin, joita ympärilläsi tapahtuu.
2–4 turvasekuntia
Taajamassa ajavan motoristin (ja autoilijan) turvallinen etäisyys on noin kaksi sekuntia edellä ajavaan.
Metreinä turvaväli on tällöin vähintään puolet käytetystä nopeudesta, esimerkiksi 40 km/h rajoitusalueella 20 metriä.
Maantiellä etäisyyden on oltava ajallisesti noin neljä sekuntia.
Metreinä maantien turvaväli on yhtä pitkä kuin ajonopeus, esimerkiksi 80 km/h alueella 80 metriä.
