Vaikka esimerkkejä on vuosien mittaan kertynyt runsaasti, autoa käytetään erittäin harvoin tappokoneena. Moottoriajoneuvo on asiantuntijoiden mukaan lähes yhtä harvinainen väkivallan tekoväline kuin itsemurhan toteuttamispaikka.
"Kumpiakin on enintään muutama vuosittain. Sen sijaan yrityksiä on jo tuntuvasti enemmän. Viime vuosilta on tarkempi selvitys tehty vain vuodelta 1996, jolloin ajoneuvoilla tehtyjä tappoja tai murhia ei ollut yhtään, mutta yrityksiä oli 17, mikä vastasi 4,9 prosenttia kaikista henkirikoksista ja niiden yrityksistä", selvittää oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Janne Kivivuori.
Tunnetuimpia tapauksia ovat viime vuosilta muun muassa somalien ja skinien välinen tappelu Vantaalla, perheenisä, joka surmasi itsensä ja lapsensa ajamalla päin kallioseinämää Hämeessä ja autoa pysäyttäneen poliisimiehen päälle ajo Kannuksessa. Tuorein tapauksista on Pudasjärvellä sattunut kolari, jossa peräänajajan väitettiin rusikoineen tahallaan toista autoa. Onnettomuudessa kuoli yksi ja loukkaantui vakavasti kaksi henkilöä. Oulun käräjäoikeus tuomitsi jutussa sekä peräänajajan että kaksi häntä yllyttänyttä miestä kaikki taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Yleisin tekotapa murhissa ja tapoissa on Janne Kivivuoren mukaan yhä puukotus ja tekoaseena on joko tavallinen morapuukko tai leipäveitsi. Puukotuksen osuus on viimeiset 20 vuotta pysynyt noin 40 prosentin lukemissa. Nyrkit, potkut ja niiden yhdistelmät vievät 20-25 prosentin osuuden ennen ampuma-aseita, joilla on jo 1960-luvun alusta lähtien ollut noin 20 prosentin osuus kokonaisuudesta.
"Tilanne on pysynyt meillä yllättävänkin vakaana 1970-luvulta lähtien. Luvut ovat korkeita, jos niitä verrataan asukasluvulla suhteutettuna muihin Länsi-Euroopan valtioihin. Ruotsiin verrattuna meillä tapahtuu näitä tekoja kaksi kertaa enemmän ja ruotsalaistenkin lukua synkistävät sinne asettuneet suomalaiset", toteaa Janne Kivivuori
Liikenteessä tapahtuneet tapot ja murhat ovat Janne Kivivuoren mukaan lähes poikkeuksetta erittäin vaikeita ja haastavia tutkimuskohteita poliisille. Jos tekijä ei itse avaudu ja myönnä syyllistyneensä väkivaltaiseen tekoon, saattaa tahallisuuden näyttäminen tuottaa kovia vaikeuksia. Etenkin, jos tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä tai jarrutusjäljet puuttuvat. Pudasjärven tapauksessa näyttöongelmaa ei ollut. Useat, jopa törkeät, yksityiskohdat tekivät teosta tahallisen, mikä siis on ehdoton edellytys tuomiolle taposta tai murhasta.
Tapon ja kuolemantuottamuksen rangaistuksien välinen ero on merkittävä, murhasta puhumattakaan. Taposta seuraa nykyisen rikoslain mukaan vankeutta vähintään kahdeksan vuotta, murhasta elinkautinen, mutta kuolemantuottamuksesta sakko tai vankeutta enintään kaksi vuotta sekä törkeästä kuolematuottamuksesta vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen. Vammantuottamuksesta seuraa sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta ja törkeästä vamman tuottamuksesta sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Rikoslaissa on omat lukunsa myös liikennerikoksista ja liikennetuhotyöstä. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta seuraa joko sakkotuomio tai vankeutta enintään kuusi kuukautta sekä törkeästä liikenteen vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Liikennetuhotyöstä voi puolestaan seurata vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta sekä törkeästä liikennetuhotyöstä vähintään kaksi vuotta ja enintään kymmenen vuotta.
Tuomioistuimet ovat vetäneet vaihtelevasti erilaisia rajoja sekä tahallisuuden ja tuottamuksen eri asteiden että tekotapojen törkeysasteiden välillä. Näistä on myös joitakin korkeimman oikeuden päätöksiä.