Satu Haapanen
Kulttuuri- ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Leikkimielinen kysymys on muuttunut todeksi, kun joudumme jokainen miettimään, mitä ”saarellamme” tarvitsemme. Kriisiaika tuo esiin perustarpeemme ruokaan, turvaan ja läheisyyteen, mutta myös arkeen, jossa opimme ja harrastamme, kehitymme ihmisinä.
Kuinka rakentaa mielekäs arki rajoitusten keskellä? Ero ystävistä ja läheisistä tuntuu kipuna sydämessä. Auttamisen määrä on lisääntynyt ja voi olla, että mummu tai pappa ei ole koskaan saanut näin paljon puheluja kuin näinä päivinä. Perheissä, joissa on kouluikäisiä lapsia, on viimeistään nyt huomattu, että koulu on lasten työtä, joka pitää ottaa vakavasti. Uusi arki sisältää mahdollisuuksia uudenlaiseen yhdessäoloon, ruoanlaittoon ja ulkoiluun. Keväinen metsä kutsuu. Monet harrastuksetkin onnistuvat etänä kiitos luovien ohjaajien ja opettajien.
On enemmän aikaa ajatella. Miettiä, miten aiemmat sukupolvet koettelemuksista selvisivät tai miten tässä ajassa kodittomat ihmiset pärjäävät. Brysselin kaduilla olen nähnyt, kuinka koditon harjaa hampaitaan kylmässä talviaamussa tai mies asettelee silmälasit siististi vierelleen painautuessaan yöpuulle kivisen rakennuksen syvennykseen. Heilläkin on arkensa, joka uhkaa keskeytyä liian kylmään pakkasyöhön, leivän puutteeseen tai poliisin häätöön.
Yhteiskunnan tila paljastuu kriisin keskellä. Toisissa maissa ihmiset erottaa toisistaan virkavalta. Meillä uskotaan vielä ihmisen omaan järjenkäyttöön. Kansalaisilta peräänkuulutetaan vastuullisuutta, mutta sen vastapainona on oikeus odottaa myös virkamiehiltä ja päättäjiltä hyvää hallintoa ja viisaita päätöksiä. Testissä on terveydenhuoltomme kestävyys ja koulutuksen laatu. Lapset ja nuoret ovat ilmiselvästi valmiimpia digiyhteiskuntaan, niin hyvin he ovat solahtaneet etäopetukseen kiitos ammattitaitoisten ja vastuullisten opettajien.
On hyvä hetki arvioida maapallon suuntaa. Pandemia antaa ihmiskunnalle tilaisuuden ottaa kestävä harppaus kohti parempaa tulevaisuutta. Hyvät uutiset ilmanlaadun parantumisesta ja kalojen paluusta Venetsianlahteen antavat toivoa luonnon toipumiskyvystä. Tavaran kuluttamisen sijasta on aika satsata opiskeluun ja kestävien palveluiden kuluttamiseen. Ja mikä tärkeintä, kun autiolla saarella olo jonain päivänä päättyy, on aika puhelinsoiton sijaan mennä oikeasti omaisen tai ystävän luokse ja osoittaa hänelle, kuinka arvokas hän on.