Sairaanhoitajiksi Oulusta joulun alla 1969 valmistuneet nuoret naiset pääsivät hyvin töihin.
Marjatta Salonen työskenteli valmistuttuaan Oulun lääninsairaalassa sekä Oulun diakonissalaitoksella, kunnes sai vakituisen paikan Heikinharjun sairaalasta 1970.
Salonen aikoi erikoistua psykiatriseksi hoitajaksi, mutta pian hän suostuikin lähtemään kauaksi maailmalle. Australian valtio houkutteli tuolloin työvoimaa lehti-ilmoituksilla, jonka Salosen silloinen, oman alansa töitä etsinyt mies huomasi. Australia tarjosi ilmaisen matkan, kunhan tulija sitoutui kahden vuoden oleskeluun.
Matka 1971 Oulusta Australiaan kesti viisi viikkoa. Laiva lähti Southamptonissa ja pysähtyi päiväksi Kanarian saarilla sekä Kapkaupungissa.
– Se oli samalla ensimmäinen lomamatka, Salonen sanoo.
Siirtolaisten pääsy osaksi Australian yhteiskuntaan oli odotuksia vaikeampaa alkuvaiheessa, vaikka Marjatta Salonen löysi alansa töitä viikossa. Hänen piti tehdä töitä sairaalassa kuusi kuukautta ennen kuin hänet rekisteröitiin sairaanhoitajaksi Australiassa.
– Australia on kansojen sulatusuuni, jossa ihmiset ovat avoimia ja puhuvat toisilleen. Opin siellä hyväksymään, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oma tapansa tehdä asioita. Se oli arvokkain asia, mitä olen oppinut.
Australiassa Marjatta Salonen viihtyi liki 44 vuotta. Hän työskenteli kätilönä, terveydenhoitajana sekä lastentautien osastonhoitajana vauvojen teho-osastolla. Hän myös opiskeli työnsä ohessa Sydneyn yliopistossa kaksi terveysalan tutkintoa, joista toinen on sairaanhoidon maisteri.
– En ole katunut Australiaan lähtöä, se oli parhaimpia ratkaisuja, mitä olen tehnyt.
Australiassa aukesi ammatillisia ovia, jotka tuskin olisivat Suomessa avautuneet.
Sydneyssä Salonen meni ystävänsä kanssa kerran luontaishoitoja käsittelevälle luennolle ja osti sieltä kirjan. Ne ”avasivat silmät”, minkä jälkeen hän kouluttautui luonnonparantajaksi ja piti useita vuosia luonnonhoitoihin perustuvaa vastaanottoa. Hän on perehtynyt erityisesti energiahoitoihin.
Ennen eläkeikää Marjatta Salonen oli viimeiset vuodet sairaalassa töissä ja toimi potilasturvajohtajana. Hänen mukaansa hoidon laadunseuranta on Australiassa kehitetty perusteelliseksi. Seurannassa käytetään tietotekniikkaa ja se johtaa käytäntöjen parannuksiin.
Hänen mielestä työskentely koululääketieteen sekä luontaishoitojen parissa yhtä aikaa sopii, kunhan käyttää ”tervettä järkeä”.
– En ole fanaatikko. Kaikella on paikkansa. Pitää ajatella kokonaiskuvaa. Jokainen ihminen on yksilö.
Hänen mukaansa luontaishoidot auttavat ensisijassa ehkäisemään sairauksia. Ne perustuvat esimerkiksi ymmärrykseen vitamiinien ja kivennäisaineiden merkityksestä ihmisen kehossa. Kohtuulliset elämäntavat tai hyvä ravinto eivät aina riitä, varsinkin jos geeniperimä altistaa taudeille.
Pari vuotta sitten Marjatta Salonen palasi takaisin synnyinkaupunkiinsa Ouluun sairastuneen siskonsa tueksi. Australiasta hän kävi 44 vuoden aikana Oulussa vain neljä kertaa.
Yhteys muutamiin sairaanhoito-oppilaitoksen aikaisiin ystäviin kuitenkin säilyi. Nykyään Salonen tapaa oululaisia nuoruuden ystäviä säännöllisesti ja myös opettaa heille englantia, jonka itse kertoo oppineensa hyvin jo Oulun tyttölyseossa eli Tipalassa.
Tänä keväänä Tipalasta 1967 valmistuneiden ylioppilaiden on tarkoitus kokoontua 50-vuotisriemujuhliin.