Auringonpaisteesta päästiin heinäkuussa nauttimaan tavanomaista vähemmän. Pohjois-Lapissa ja lounaissaaristossa auringonpaistetunteja kertyi lähes tavanomainen määrä, mutta muualla Suomessa jäätiin 20–50 tuntia pitkän ajan keskiarvojen alapuolelle.
Eniten pitkän ajan keskiarvoista jäätiin läntisessä Suomessa. Seinäjoen Pelmaan mittausasemalla auringonpaistetuntien määrä jäi jopa runsaat 90 tuntia tavanomaista pienemmäksi, 182 tuntiin.
Meteorologi Ville Siiskonen Ilmatieteen laitokselta kertoo, että suurikin vaihtelu eri vuosien välillä on Suomen ilmastolle tyypillistä.
Edes heinäkuussa Seinäjoella mitattu kolmanneksen tavanomaista pienempi auringonpaistetuntien määrä ei ole poikkeuksellinen, mutta harvinaiseksi sitä voi kutsua. Harvinaiseksi kutsutaan sääilmiötä, joka toistuu harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa, mutta useammin kuin kerran 30 vuodessa. Poikkeukselliset ilmiöt toistuvat harvemmin kuin kerran 30 vuodessa.
Siiskonen kertoo, että 1960-luvulta alkaviin mittaustilastoihin on kirjattu pienempiäkin auringonpaistetuntimääriä. Esimerkiksi vuonna 1974 aurinko paistoi Seinäjoella heinäkuussa vain 149 tuntia.
Suomen etelä- ja lounaisosassa auringonpaistetta kertyi tänä vuonna heinäkuun aikana 250–300 tuntia ja muulla noin 200–250 tuntia.
Ilmatieteen laitoksen mittausasemista eniten auringonpaistetta, 328 tuntia, keräsi heinäkuussa Paraisten Utö ja vähiten, 171 tuntia, Ilomantsin Mekrijärvi.
Kesäkuussa aurinkoisten tuntien määrä oli koleasta säästä huolimatta suurimmassa osassa maata vielä lähellä pitkän ajan keskiarvoa, mutta Lapissa aurinko paistoi silloin noin 20 tuntia keskimääräistä vähemmän.
Luonnonvalon kirkkauteen vaikuttavat pilvisyys ja se, kuinka korkealla aurinko on. Keskipäivällä valaistusvoimakkuus on aurinkoisella säällä 10 000 luksia, mutta pilvisellä säällä vain 100–1 000 luksia, eli suunnilleen normaalin sisävalaistuksen verran.
Rannikolla kesät ovat usein aurinkoisempia kuin sisämaassa, koska tuuli puhaltaa pilvet sisämaahan päin.
– Erityisesti alkukesällä, kun maa pääsee aurinkoisina päivinä lämpiämään ja merivesi on vielä kylmää, maan ja merialueen välille muodostuu lämpötilaero. Päivän ja iltapäivän aikana tuuli puhaltaa mereltä maalle päin ja pyyhkäisee mahdollisesti muodostuneita pilviä sisämaahan päin, joten aivan rannikolla on hieman aurinkoisempaa kuin sisämaassa, Siiskonen kertoo.
Rannikkokaupunkien mainostamiselle aurinkoisuudella on siis perustetta. Tilastotietoja on sen verran harvoilta mittausasemilta, että aurinkoisimman kaupungin titteliä ei Ilmatieteen laitoksen tietojen perusteella voi kuitenkaan jakaa.
Vertailua hankaloittaa myös se, että sijainti pohjois-etelä-suunnassa vaikuttaa. Mitä pidempi päivä on, sitä suurempi mahdollisuus kesällä on auringonpaistetuntien kertymiseen.
Katso paikkakuntakohtaiset sääennusteet Kalevan sääsivulta.