Kuva: Sanna Myllykangas
Olli-kettu oli hieman hämillään tyttökettu Astan vieraista sanoista.
Asta oli asunut metsässä vuoden ja osasi kyllä puhua samaa kieltä metsän eläinten kanssa, mutta välillä ajatuksissaan ollessa tyttöketulta lipsahti muutama ruotsinkielinen sana.
”Miksi välillä puhut ruotsia, vaikka tiedät, ettemme ymmärrä sinua?” Olli tiedusteli Astalta.
Asta kahlaili lammikossa, vaikka kettutytön hampaat kalisivat kylmän veden vaikutuksesta.
”En puhu tietoisesti, välillä vain lipsahtaa muutama sana. Puhun äitini ja isäni kanssa ruotsia, sillä olemme kotoisin ruotsinkieliseltä alueella”, Asta muistutti.