Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki esittää artikkelissaan Kalevassa (15.12.) Oulun ammattikorkeakoulun muuttamista yliopiston alueelle Linnanmaalle, mikä mahdollistaisi yhteistyön syventämisen oppilaitosten kesken.
Vaikka Niinimäki ei ehdota yliopiston ja korkeakoulun yhdistämistä, samojen kattojen alle siirtyminen madaltaisi kynnystä yhteistyölle. Vastaavanlaisia hankkeita on vireillä eri puolilla Suomea.
Toistaiseksi lainsäädäntö estää yhdistymisen, mutta se ei kiellä yhdessä tekemistä sen paremmin opetuksen kuin tukitoimintojen järjestämisessä.
Sipilän hallitus on leikkaamassa kovalla kädellä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta. Jotkut oppilaitokset ovat vastanneet tähän jo aloittamalla yt-neuvottelut toimintojen supistamiseksi ja henkilökunnan vähentämiseksi.
Kullakin yliopisto- ja ammattikorkeakoulupaikkakunnalla haetaan omia ratkaisuja selviytyä. Tampereella pohditaan ammattikorkeakoulun yhdistämistä yliopistoon. Lapissa on esitetty yliopiston ja korkeakoulun fuusiota. Vaasassa oppilaitokset aloittavat yhteistä tekniikkaopetusta. Itä-Suomessa suunnitellaan tietojenkäsittelytieteen kandiopintojen suorittamista korkeakoulussa, minkä jälkeen voisi jatkaa maisteriopintoja ylipistossa.
Resurssien vähentyminen ohjaa oppilaitoksia etsimään uusia keinoja yrittää hoitaa kasvavat velvoitteet pienemmällä rahamäärällä.
Oulun yliopiston rehtori on kytkenyt oman avauksensa korkeakoulukampuksen luomisesta kaupungissa laajemmin vireillä olevaan koulutuksen uudelleenjärjestelyyn, joka tarjoaisi otollisen tilaisuuden muutokselle.
Henkistä valmiutta yhteistyön kehittämiselle löytyy. Yksinkertaisesti taloudellisten voimavarojen niukkuus pakottaa tähän. Eri asia on, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään. Ainakin vielä askeleet vaikuttavat varovaisilta.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on edelleen korkea muuri, jota lainsäädäntökin pönkittää. Joidenkin mielestä tieteellisen yliopiston ja soveltavien tieteiden korkeakoulun välistä raja-aitaa ei edes saisi ylittää.
Raja-aidat ovat keinotekoiset. Tosiasiassa yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla olisi paljon annettavaa toisilleen. Yksinomaan yhteistyön syventämisellä saavutettaisiin säästöjä, joilla saataisiin valtion rahoituksen aukot paikattua ja rahaa jäisi vielä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseen.
Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on paljon yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Määrä ei valitettavasti takaa laatua. Niinpä opetuksen ja tutkimuksen parantamista pohtineet asiantuntijat ovat lähes järjestään päätyneet ehdottamaan oppilaitosten vähentämistä ja erikoistumista.
Vaikka oppilaitoksia ei vielä kokonaan yhdistettäisi, opetuksen ja tutkimuksen laadun turvaamiseksi yhteistyö tulee viedä niin pitkälle kuin suinkin. Ainakaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen jyrkän jaon ylläpitämisestä ei ole hyötyä kenellekään.
Pääkirjoitus