Pohjoissuomalaiset sanat kaikuvat tulevana viikonloppuna tuplasti Helsingissä, kun räppääjät kisaavat SM-tittelistä. Oulusta raahelaistunut Miikka Laurila eli Savuverhon Takaa ja oululainen Ville Rahkila eli Shaini avaavat sanaista arkkuaan 18 muun finalistin kanssa.
Molemmat miehistä päätyivät ottamaan kisaan osaa lähinnä sattuman ja vitsin kautta.
"Kisojen meininki on aina näyttänyt dvd-koosteissa hauskalta, joten päätin osallistua. Lähetin kisaan yhden kappaleen taustojen kanssa ja senkin kaksi päivää myöhässä", Rahkila kertaa.
Laurilallakaan ei osallistuminen ollut tarkasti suunniteltu.
"Nakkasin kaverille vitsillä, että pitäisikö sitä lähteä räppäämään SM-kisoihin. Nyt menen sinne pitämään hauskaa ja katsomaan, millainen meininki siellä on."
Rahkila on räpännyt aktiivisesti noin vuoden.
"Kiinnostuin hiphopista yläasteella, mutten silloin alkanut räpätä. Parin viime vuoden aikana olen ollut aktiivisempi ja vuoden ajan räpännyt intensiivisesti", Rahkila kertoo.
Laurila aloitti musiikin tekemisen aluksi yksinään yläaste-ikäisenä, mutta innostui siitä myöhemmin enemmän kavereiden ansiosta.
"Se oli alussa kyllä leikkiä, siinä iässä ei ollut paljon järkeviä ajatuksia. Myöhemmin unohdin turhanpäiväiset vouhotukset ja aloin kertoa mielipiteitäni."
Molemmat räppääjät käyttävät suomea, Rahkila joskus myös englantia.
"Sanomaan kieli ei niinkään vaikuta, mutta suomeksi asiat on helpompi tuoda esille",
Ville Rahkila tuumaa.
Laurila puolestaan ei englantiin kajoa.
"Mitä sitä turhaan englanniksi alkaa huutaa mikkiin, kun se kuulostaa suomen kieltäkin tyhmemmältä", Miikka Laurila naurahtaa.
Kappaleisiin purkautuu paljon omia kokemuksia ja mielipiteitä.
"Räppään vähän kaikesta: omasta elämästä, tuntemuksista ja maailmanpolitiikasta, kun olen siitä kiinnostunut. Maailmassa riittää tarinoita kerrottavaksi, mutta uuden sanominen onkin hankalampaa", Rahkila miettii.
Laurila ei kappaleiden tekemistä ota vakavasti, mutta sisältöä niissä saa olla.
"Uhoamisessa ei ole mitään järkeä. Kappaleissa olen käsitellyt yhteiskuntakriittisiä ajatuksia ja mitä mielessä on liikkunut. Yritän saada ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan asioita, se olisi jo aika paljon."
Rahkilaakin ärsyttää räppiin liitettävä turha uhoaminen ja oman egon pönkittäminen. Sen sijaan hän panostaa kappaleissaan tärkeisiin asioihin, joita tuoda esille.
Harrastukseksi ja elämäntavaksi räppiä kuvaavat miehet pitävät jalat maassa musiikillisen tulevaisuuden kanssa.
"Olen tekemässä jossain välissä vielä levyn, mutta minulla ei ole paineita sen kanssa. Musiikista tulee parasta, jos sitä saa tehdä silloin, kun haluaa", Laurila pohtii.
"Suomessa ei kyllä kovin tienaa musiikilla, ellei ole joku iso nimi. En ehkä edes haluaisi tehdä tätä työkseni, mutta olisi se silti kiva päästä esiintymään ihmisille. Räppäys on kuitenkin enemmän mukava harrastus", Rahkila miettii.
Miehille vauhdilla suusta purkautuvat sanat ovat yksi tapa ilmaista itseään.
"Räppäys on osa minua enkä välitä, mitä muut miettivät siitä", Laurila päättää.