Viime aikoina on useammalla suulla esitetty vähäliikenteisten teiden muuttamista enenevässä määrin sorateiksi. Asfaltin poistamisessa piilisi näin ratkaisu niukan tierahoituksen ja jopa Suomen julkisen talouden tasapainottamiseen.
Vaikka oman mökkitien reikäinen asfaltti houkuttelee unelmoimaan hyvin hoidetusta soratiestä, asia ei ole niin yksioikoinen. Reikäisen asfaltin vaivaamat pikkutiet ovat suora osoitus siitä, että rahaa teiden ylläpitoon varataan kroonisesti liian vähän.
Vähäliikenteisimpiin teihin ei nykypäätöksillä käytetä eikä tulla käyttämään rahaa pitkään aikaan. Jopa vanhan, murenevan asfalttikerroksen poistaminen ja tiepohjan rakenteen kunnostaminen soratieksi maksaa.
Säästökeinoksi asfaltin rullauksesta nykytilanteessa ei siis ole, ja tulevaisuudessakin sopivia teitä on rajallisesti. On myös huomioitava, että soratie vaatii asfalttitietä enemmän ylläpitoa. Soratie ei kestä unohtamista 20 vuodeksi.
Vaikuttavia toimenpiteitä on aidosti etsittävä muualta. Tiukassa taloustilanteessa tien liikennemäärä ei voi olla ainoa määräävä peruste korjaustarpeen priorisoinnille.
Vähäliikenteisillä teillä kulkee merkittävää yhteiskunnallista arvonlisää tuottavaa raskasta liikennettä mm. maa- ja metsätalouden kuljetuksia. Kun tiet jäävät hoitamatta, jää jotakin väistämättä kansantaloudessa tekemättä.
Tekemättömyyden hinta voi osoittautua itse asfalttia kalliimmaksi.
Alina Koskela
puheenjohtaja, Suomen Tieyhdistys ry
Ilkka Hamunen
logistiikkapäällikkö, Metsäteollisuus ry