Sukupuolten välinen tasa-arvokehitys työmarkkinoilla kehittyy työelämätutkijoiden mukaan edelleen hitaasti. Vaikka tilanne paranee vähitellen asennemuutosten ja pienten uudistusten kautta, palkat ovat yhä keskimäärin noin 80 prosenttia miesten palkoista.
Miesten lisääntynyt osallistuminen lastenhoitoon ei sekään ole vielä muuttanut sitä, että naiset kantavat edelleen rasituksen työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.
Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n sosiaalipoliittinen sihteeri Mirja Janérus muistuttaa, että vaikka Suomi on historiallisista syistä ja toimivan julkisen sektorin ansiosta onnellisessa asemassa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna, muutos on hidasta.
Työturvallisuuskeskuksen järjestämässä Työ, perhe, yksityiselämä - sovittamattomia ristiriitoja? -seminaarissa Helsingissä perjantaina puhunut Janérus viittasi tuoreen tasa-arvobarometrin tuloksiin, joiden mukaan naisten eriarvoisuuden kokemukset ovat vain lisääntyneet vuodesta 1998.
Syynä ovat Janéruksen mukaan kulttuuriset odotukset naisten roolista, minkä vuoksi pelkät lakimuutokset eivät riitä epäkohtia korjaamaan.
"Etenkin työnantajat näkevät naiset ensisijassa perheestä vastuullisina, siis työelämässä epäluotettavina."
Janérus kiittelee kuitenkin mm. kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjen ylintäkin johtoa siitä, että kaikki ovat olleet tiiviisti mukana kahden viimeisen tuloratkaisun tasa-arvotyössä.
Janérus ei lähdekään tekemään yksinkertaistettuja yleistyksiä kehityksen huonoudesta. Tyytymättömyyden lisääntyminen voi johtua paitsi eriarvoisuuden lisääntymisestä, myös siitä, että kyky arvioida epäkohtia on lisääntynyt.
Hän muistutti, että tutkimustuloksia voi tulkita eri tavoin. Kun Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa todetaan, että miesten käyttämä aika kotitöihin on 1990-luvulla lisääntynyt 12 minuuttia vuorokaudessa ja naisten vähentynyt kolme minuuttia, se voi johtuakin siitä, että entistä harvemmilla on nykyään lapsia.
Silti palkansaajamiehet käyttävät kotitöihin aikaa noin kaksi kolmannesta naisten käyttämästä ajasta. Alle kouluikäisten perheissä määrä on puolet naisten ajasta.
Uudenlaisia muutoksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen onkin tulossa myös jatkossa. Kun tähän asti on puhuttu lastenhoidosta, lähivuosina työikäiset joutuvat hoitamaan roimasti lisääntyvää vanhusten joukkoa.
Työmarkkinoiden säädöksissä tähän ei kuitenkaan juuri varauduta.
Erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula Stakesista korostikin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen olevan varsin moniulotteinen ja -tasoinen kysymys.
"Samaan aikaan kun tehokkuuden vaatimus töissä nousee, lapsien määrä vähenee, synnytysikä nousee ja työvoimapula lisääntyy."
Lammi-Taskula muistutti, että vanhusten hoito on varsin yleistä jo nyt. Tuoreen työpaikoilla tehdyn tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia huolehtii vanhemmistaan.
80 prosenttia naisista ilmoitti olevansa puhelinyhteydessä vanhempiinsa viikoittain ja noin puolet sanoi tapaavansa heitä viikoittain. Vastaajien keski-ikä oli 42 vuotta.
Vaikka vain joka viides sanoi apunsa olevan välttämätöntä, silti joka neljäs auttoi vanhempiaan kuljetus- ja kauppa-asioissa.
Stakesin tutkimus kattaa neljän vuoden jakson, ja se toteutettiin kyselyillä 15 työpaikalla ja haastatteluilla 11 työpaikalla.