Hylky on Pirjo Yli-Maunulan ja työryhmän neljäs upottava eli immersiivinen teos. Hylky on syvempi, traagisempi ja maagisempi kuin aiemmat Varjakka, Torni tai The Secret Garden, koska sen teemat kelluvat hyvin tässä ajassa.
Koronakriisi on ajanut ihmiset peruskysymysten eteen: henkisen selviämisen, eloon jäämiseen, tasavertaisuuden, epäitsekkään auttamisen, itsekkään leivän, vessapaperin ja yksityisten hengityskoneiden hamstraamisen ja mitä oudoimpien ilmiöiden keskelle.
Yli-Maunulan ja kumppaneiden monitaiteinen teos edustaa maagista realismia. Näyttämölle on tuotu paitsi Hahtiperän julkkishylkyä, köysiä, poijuja ja kiviä, myös fantasiaa, surrealismia ja kasarmin historian kaikuja, kylmiöiden ja pakastimien hyrinää ja jääkuutioihin ikuistettua kukkaloistoa.
Katastrofin kontekstista huolimatta Hylky ei ole kaoottinen, vaan hyvin organisoitu. Se on järkyttävä, häiritsevä, yllättävä ja autuaallisen kaunis.