Helsinkiläisyhtye Ruusut esiintyi valloittavalla jytkeellä Oulun 45 Specialissa lauantaina. Tämän hetken hype-bändin keikka myytiin loppuun parisen viikkoa sitten. Moni ilmeisesti yllättyi, sillä liput olivat haluttua valuuttaa tapahtuman Facebook-sivuilla – tämä siitä huolimatta, että Ruusut esiintyi Oulussa viimeksi viime lokakuussa.
Ruusujen oli tuolloin määrä esiintyä Paperi T:n kanssa kahtena peräkkäisenä päivänä 45 Specialissa, mutta bändi perui toisen keikkansa esiintyäkseen televisiossa Posse-ohjelmassa. Tämä kertoo siitä, että genrerajoja kaatavaksi konemusapop-yhtyeeksi bändi onkin kerännyt mukavasti myös valtavirtanäkyvyyttä. Numerobaariinkin Ruusuja oli saapunut katsomaan monenlaista porukkaa liikuttavista nuorista fanipojista keski-ikää lähestyviin naisiin, jotka lauloivat sisälle jonottaessaan Yön Joutsenlaulua ja Eppu Normaalia.
Ruusut aloitti keikan melankolisella humulla, esikoislevyn viimeisellä kappaleella Kyklooppi. Alun säätöjen jälkeen koneäänet asettuivat hyvin 45 Specialin betonipylvästilaan, joka ei välttämättä ole miksaajalle yksi helpoimmista. Seuraavien Käärmeen sisällä ja Toyota Celica -hittien aikana kävi selväksi, minkälaista liikkumatilaa synteettiset taustat antavat livetulkinnalle. Paljon oli laulaja Ringa Mannerin äänen varassa. Taiteellisimmissa hetkissä strobot vilkkuivat, savukone lauloi ja Manner ujelsi kaiun läpi ihanaa toismaailmallista ääntä.
On harvinaista, että yhdessä bändissä on niin paljon taitavia laulajia. Disco Ensemblestä tuttu Miikka Koivisto laulaa Mannerin tavoin voimakkaasti ja Alpo Nummelin sitä vastoin pehmeästi ja herkästi. Mutta yhtye tekee oikein antaessaan tilaa Mannerille, jonka ääni tulee esiin kuulaana raskaiden konesaundien läpi.
Ruusut taitaa herkän ja rajun kontrastin. Samanlainen tasapaino löytyy myös sanoituksista: vaikka lauletaan käärmeen sisuksista ja suden verisestä suusta, yleistä tarttumapintaakin löytyy. Kukaan ei voi jäädä kylmäksi, kun Manner laulaa viimeiseksi esitetyssä Glitchit-kappaleessa: “Pitääkö aina olla ees onnellinen?”
Ruusut on täydellistä lauantai-illan musiikkia. Teknojyskeestä otettiin onneksi kaikki irti. Syväbassot värisyttivät rintaa niin kuin pitääkin. Oululaisyleisö ei silti kehdannut riehaantua rytmin vietäväksi, vaan ihaili bändiä varsin paikoiltaan. Rutiininomaisesta taituruudestaan huolimatta tai siitä johtuen esiintyjät jäivät ehkä hieman etäisiksi. Encorea ei kuultu.
Ruusuilla on varsin raikas oma sointi, mutta sen vaarana on jonkinlainen ähky tai kyllästyminen. Esimerkiksi uusi single Haluun et sä kaipaat mua jäi livenäkin hieman latteaksi. On mielenkiintoista nähdä, mihin yhtye voi kasvaa niin hienon alun jälkeen.