Anathema: Hindsight. Kscope Music 2008.
Vaikea uskoa, että uransa alkuvuosina Anathema yhdistettiin samaan genreen My Dying Briden ja Paradise Lostin kanssa. Vanhaa gootti-deathia Anathema ei ole ollut ikuisuuksiin, ja kuin sitä alleviivatakseen bändi on päättänyt tehdä levyllisen puoliakustisia versioita vanhoista kappaleista. Pari uuttakin sävellystä on mukana.
Hindsight on perin kaunista musiikkia alusta loppuun, mutta kysymys kuuluu, onko se levynä tarpeellinen. Anathema saa sittenkin voimakkaampia tunnetiloja aikaiseksi, kun käytössä on taitavasti annosteltu raskaan rockin dynamiikka.
Edellinen A Natural Disaster -levy oli mestarillinen esimerkki siitä, mitä tyylitajuisesti sovitettu tunnelmarock voi parhaimmillaan olla. Hindsight on selloineen tyylikästä ja hienovaraista, mutta tunnelmaltaan sittenkin yksioikoista musiikkia verrattuna laajaa keinovalikkoa hyödyntäneeseen A Natural Disasteriin.
Anatheman ei tarvitse hiljentyä ollakseen koskettava. Hindsight ei siis varsinaisesti tuo bändista uutta puolta esiin uusista sovituksista huolimatta. Silti, kun yhteen on koottu parhaita sävellyksiä Anatheman uran varrelta, on levy väistämättä vähintään hyvä.