En ole lämmennyt kreikkalaisen Yorgos Lathimoksen töille, mutta The Favouriten kohdalla täytyy tarkistaa katsantokantaa, kirjoittaa elokuvakriitikko Tero Vainio.
Elokuvat The Favourite, Britannia/Yhdysvallat/Irlanti 2018. Ohjaus: Yorgos Lanthimos. Pääosissa: Olivia Colman, Emma Stone, Rachel Weisz. – Plaza & Star, Oulu.
Kreikkalaisesta Yorgos Lanthimoksesta on tullut elokuvafestivaalien ja arthouse-piirien lemmikki. Itse en ole lämmennyt hänen töilleen, jotka ovat tuntuneet itsetarkoitukselliselta katsojan tökkimiseltä taide-elokuvan erään kylmäverisen suuntauksen tapaan.
The Favouriten kohdalla täytyy kuitenkin tarkistaa katsantokantaansa. Lanthimoksen ihmiskriittisyys toimii paljon paremmin, kun se on arthousen kylmien kliseiden sijaan pippuroitu väkevällä, mutta tarkasti annostellulla huumorilla.
The Favourite tapahtuu vuonna 1708, Britannian kuningatar Annan hovissa. Kihdin ja itsesäälin runtelemasta Annasta (Olivia Colman) ei juurikaan ole hallitsemaan. Hänen asioitaan riitaisan parlamentin suuntaan hoitaakin Marlboroughin herttuatar Lady Sarah (Rachel Weisz), joka on eräänlainen kamarineidon ja epävirallisen pääministerin yhdistelmä. Lady Sarah pistäytyy myös aika ajoin kuningattaren lakanoissa.
Hoviin saapuu työn ja elatuksen toivossa Lady Sarahin köyhtynyt serkku Abigail Hill (Emma Stone).
Keittiöpiiaksi passitettu neito osoittautuu vaatimatonta olemustaan huomattavasti rautaisemmaksi mimmiksi, joka vähä vähältä hivuttautuu kuningattaren suosioon. Lady Sarah huomaa asemansa olevan helisemässä, ja moinenhan vaatii toimenpiteitä.
Vaikka Deborah Davisin ja Tony McNamaran oivallinen käsikirjoitus ottaa monia taiteellisia vapauksia, sen peruskuvio on ankkuroitu todelliseen historiaan.
The Favourite vain tarkastelee tapahtumia satiirilla, joka viuhuu kipakasti kuin ruoskansivallukset.
1700-luvun englantilainen valtiomies Lordi Chesterfield on hovien sisäisestä kilpailusta todennut: ”Elleivät hovit olisi kohteliaisuuden ja hyvätapaisuuden tyyssijoja, ne olisivat teurastuksen ja tuhon loukkoja.”
The Favouritessa kohteliaisuudessa ja hyvätapaisuudessa on toivomista. Vaikka pääosa juonittelusta tehdään selän takana, antipatiat purkautuvat myös päin naamaa solvauksina ja jopa päällekäynteinä.
Nykyään kun alistava vallankäyttö ja sosiaalinen kampittaminen yritetään sälyttää kokonaisuudessaan miessukukunnan harteille, The Favourite muistuttaa, että osaavat ne naisetkin.
Tämä lie sitten toksista feminiinisyyttä.
Elokuvallisesti The Favourite on nautittavaa katsottavaa.
Lanthimosin heittopanoroinnit ja kalansilmäotokset ovat kuin väkivaltaa itsessään, korostaessaan hovin ilmapiiriä.
Vain luonnollisin valonlähtein kuvattu elokuva on suorastaan maaginen yökohtauksissa, kun linna on valaistu kynttilöin. Mikäli elokuvallisia esikuvia hakee, Peter Greenawayn työt ja Stanley KubrickinBarry Lyndon tulevat aika ajoin mieleen.
Tämän sitruunankirpeän herkun kruunaavat näyttelijäsuoritukset.
Olivia Colman on aivan loistava hemmoteltuna hysteerikkona, joka herättää myötätuntoa järkyttävän lapsivuodehistoriansa kautta.
Ketunovelana selviytyjänä Emma Stone nousee Hollywoodin klassisten komediennejen piiskannotkeaan seuraan.
Yliveto on myös Nicholas Hoult hillittömän koppavana ministeris-herrana.
Kriitikko kiteyttää
Plussaa: Hauska ja pureva, elokuvallisilta keinoiltaan hyvin nautittava läpileikkaus myrkyllisestä keskinäisriippuvuudesta.
Miinusta: Jälkipuoliskolla puhti hiipuu, mutta vain aavistuksen verran.