Elokuvat Red Sparrow, Yhdysvallat 2018. Ohjaus: Francis Lawrence. Pääosissa: Jennifer Lawrence, Joel Edgerton, Matthias Schoenaerts. – Plaza, Oulu.
Kylmä sota ei sitten päättynytkään Neuvostoliiton hajoamiseen – Venäjän ja lännen suhteet ovat jälleen hyytävät. Tätä tilannetta kuvastaa osaltaan agenttitrilleri Red Sparrow.
Siinä Venäjän valtiota demonisoidaan yhtä ronskisti kuin aggressiivisimmissa Neuvostoliiton aikaisissa Hollywood-tuotoksissa. Mutta kun seuraa Venäjän toimia niin kotimaassa kuin maailmannäyttämöllä, annettu kuva taitaa olla epämiellyttävän lähellä totuutta.
Tämä ei tarkoita, etteikö Red Sparrow olisi myös propagandistinen elokuva, saavathan amerikkalaiset jälleen olla niitä valkohattuisia lehmipoikia, selkeitä hyviksiä.
Kun elokuvan miespäähenkilö, CIA-agentti Nash (Joel Edgerton) toteaa vastapuolta paheksuen ”Me emme heitä ihmisiä menemään”, voi katsomossa näkyä jokunen kyyninen ivahymy.
No, alkuperäisromaanin kirjoittaja Jason Matthews on itse entinen CIA-agentti.
Yhdysvaltain toinen globaali kilpailija Kiina on Hollywoodille nykyään niin tärkeä markkina-alue, että sitä pyritään elokuvissa kaikin tavoin miellyttämään. Venäjää tämä ei todellakaan koske. Yllättävää kyllä, Red Sparrow nähdään kevään kuluessa myös sikäläisillä kankailla.
Venäjällä ei kuitenkaan olla käyty filmaamassa, vaan Slovakiassa ja Unkarissa. Meikäläisittäin voi harmittaa, että romaanin Helsinki on vaihtunut Budapestiksi.
Koska elokuvassa puhutaan muutamia yksittäisiä lausahduksia lukuun ottamatta englantia, saattaa kestää hetken tajuta, että jäntevässä alkujaksossa ollaan Moskovassa.
Dominika Jegorova (Jennifer Lawrence) on lahjakas balettitanssijatar, jonka ura katkeaa jalkavammaan. Dominkan setä, Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n apulaisjohtajana toimiva Ivan (Matthias Schoenaerts) haistaa tilaisuuden ja painostaa Dominikan palvelukseensa.
Dominikasta koulitaan ”varpunen”, peiteagentti, jonka on uhrattava kaikki moraaliset esteensä luovuttaakseen ruumiinsa aseeksi tai seksiobjektiksi valtion kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Käskijöidensä häikäilemättömyys saa Dominikan haluamaan irti näkymättömästä kaulapannastaan, ja koulutuksen läpäisseenä hänellä on nyt kyvyt siihen.
Vakoojajännärinä Francis Lawrencen ohjaama Red Sparrow ei suinkaan ole kehnoimmasta päästä. Se luottaa juonilankojen perusteelliseen punomiseen ja tilanteiden rakentamiseen, eikä päättömään toimintakohkaukseen.
Brutaalia väkivaltaa toki annostellaan hetkittäin, ja tarinan maailmankuva on läpeensä raadollinen.
Taustalla käskyjä jakelevan presidentin nimeä ei koskaan sanota, mutta ainakin belgialaisnäyttelijä Schoenartsilla on enemmän kuin pientä yhdennäköisyyttä Vladimir Putiniin.
Dominikan joutuessa asettamaan itsensä seksiobjektiksi vertautuu se siihen, kuinka Jennifer Lawrencen alaston ruumis asetetaan samalla tavoin meidän katsojien ahmittavaksi.
Siinäpä lienee useamman esseen aihe sukupuolen- ja elokuvantutkijoille tässä seksuaalipoliittisesti herkässä ajassamme.
Kriitikko kiteyttää
Plussaa: Vakoojajännäri, joka ei ole vain rykelmä toimintakohtauksia, vaan jossa on kunnon tarina.
Miinusta: Elokuvassa on sensaatiohakuinen, mässäilevä pohjavire.