Suomen yliopistoja on viime aikoina vaadittu yhdistymään tai ainakin kiivaasti verkostoitumaan, kansainvälistymään, kohentamaan tutkimuksen tasoa, keventämään hallintoa ja hankkimaan pontevammin ulkopuolista rahoitusta. Keskustelun vilkkaus osoittaa, kuinka tärkeä osa kansakunnan menestystä yliopistot ovat. Vaatimus esimerkiksi pontevammasta kansainvälistymisestä on perusteltu, vaikka useimmat korkeakoulut ovat tarpeen kyllä itsekin huomanneet.
Kriittisiä näkemyksiä yliopistoille on sadellut etenkin elinkeinoelämästä. Keskustelussa yliopistot ovat näyttäneet lähinnä jähmeiltä, kapeasti omaa reviiriään varjelevilta uudistumiskyvyttömiltä linnakkeilta.
Maanantaina metsä vastasi huutoon. Sekä Oulun että Lapin yliopistojen rehtorit Lauri Lajunen ja Esko Riepula peräsivät elinkeinoelämältä johdonmukaisuutta. Lajunen esimerkiksi muistutti, kuinka vuosikymmen sitten teollisuus vaati lisäämään insinöörikoulutusta, mutta nyt sen edustajat vaativat vähentämään koulutusta moittien sitä tasoltaan kehnoksi. Lajunen kummeksui näkemystä todeten, että insinöörien työllisyys on hyvä ja kansainväliset asiantuntijat arviot ovat yliopistojen toimintaa kiitelleet.
Vielä tiukempia olivat Riepulan sanat. Hänestä elinkeinoelämälle ei yliopistoissa mikään tunnu olevan kyllin hyvää. Häntä säesti Lapin yliopiston avajaisissa entinen EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman, jonka mukaan maassa käydään nyt taistelua sivistyspoliittisesta linjasta.
Kummankin kantoja kannattaa kuunnella. Yliopistoilla tulee vastakin säilyttää sivistystehtävä, eikä niitä saa muuttaa yritysten tuotekehitysosastoiksi. Toisaalta yliopistojen kuuluu myös vastata elinkeinoelämän tarpeisiin. Sitäkin kautta ne kantavat osansa kansakunnan yhteisen hyvän eteen.
Ristipaineita yliopistolle aiheuttaa myös valtio. Osana valtionhallinnon tehostamista yliopistojen pitäisi vuoteen 2011 mennessä vähentää väkeään jopa 6 000 hengellä. Oulusta vähennys veisi 500 virkaa. Yliopistojen toimintoja pitää käydä kriittisesti läpi, mutta tuskin Oulusta löytyy puoltatuhatta tarpeetonta hallintobyrokraattia.
Tuollainen väen vähennys epäilemättä heikentäisi sitä työtä, johon valtiovalta yliopistoja samaan aikaan ajaa: vahvempaan kansainvälistymiseen ja perustutkimuksen ylläpitoon. Poliittisten päättäjienkin joukossa vasemman käden pitäisi tietää, mitä oikea tekee.
paakirjoitus@kaleva.fi