Mojon, Q:n, Rolling Stonen ja NME:n kaltaiset suuret rocklehdet listaavat tuon tuostakin rockin historian merkittävimpiä artisteja ja albumeita. Joskus järjestyksen määrää lukijaäänestys, toisinaan toimitus tai heidän kutsumansa asiantuntijat.
Etenkin kriitikoiden käyttäessä äänivaltaa maailman merkittävimmiksi äänitteiksi päätyvät yhdet ja samat rolling stonesit, beatlesit, beach boysit ja marvin gayet - 1940-, 50- ja 60-luvulla syntyneiden musiikkikirjoittajien nuoruudensuosikit.
Jos parin vuoden takaista Rolling Stonea on uskominen, Bob Dylan on tehnyt maailman kaikkien aikojen sadasta parhaasta levystä viisi.
"Dylanin kohta 50 vuotta jatkunut ylistäminen on tehnyt hänestä ikonin, josta jokaisen täytyisi pitää. Tuntuu, että kaikesta Dylanin tekemästä kaivetaan väkisin esiin vain hienoja juttuja. Onhan hänellä muutamia loistavia kappaleita, mutta ei se määkimismeininki oikein kolahda", sanoo oululaisen Morley-yhtyeen biisintekijä Pentti Amore.
Uudet ikonit
Rolling Stonesin, James Brownin, Pink Floydin ja Dylanin kaltaisten artistien kanonisoiminen on sukupolvijuttu, uskoo kemiläislähtöinen elektronisen musiikin tekijä Jori Hulkkonen.
"Lukijoitaan vanhemmat toimittajat ylistävät nuoruutensa pioneereja, jotka eivät välttämättä merkitse samaa nuoremmille kuulijoille. Sukupolven vähittäinen vaihtuminen 1980-luvulla nuoruuttaan eläneiksi näkyy siinä, kun NME nosti taannoin The Smithsin Beatlesin ohi suurimmaksi rockikoniksi", Hulkkonen sanoo.
Vaihtoehtokulttuurina syntyneessä elektronisessa musiikissa ei Hulkkosen mukaan törmää rockista tuttuun kanonisointiin. Kraftwerk menee lähimmäksi artistia, josta tulisi pitää säilyttääkseen kasvonsa.
Räikeimmät yliarvostustapaukset Hulkkonen löytää rockin puolelta. Kurt Cobainin kohtalo teki Nirvanasta musiikkiaan suuremman legendan. Tuore esimerkki on medialemmikki brittiläinen The Streets.
"Kun sen jätkämeiningin vie pois brittiläisestä ympäristöstä, en ymmärrä, miten siitä pystyy löytämään juttuja joita siitä sanotaan löytyvän."
Tekotaidetta
Rockin maailmassa tuntuu aina olevan yksi yhtye kerrallaan kollektiivisen hymistelyn kohteena. Asema kaiken arvostelun yläpuolella takaa mahdollisuuden tehdä mitä tahansa. Sekä Amore ja Hulkkonen ovat tämänhetkisestä nimestä yksimielisiä: Radiohead.
"He voivat vaikka piereskellä mikrofoniin ja silti ihmiset ostavat levyjä eikä kukaan pukahda poikkipuolista sanaa. Sellaista taidetapettia, että", sanoo Amore.
"Ennen Radioheadia vastaavassa asemassa oli Björk, jonka oudoimpiakin levyjä luonnehdittiin omaperäisiksi, kokeellisiksi ja taisteluksi valtavirtaa vastaan. Arvostan kyllä Radioheadia, mutta he ovat ajanut itsensä jonkinlaiseen umpikujaan. Kovin paljon omituisemmiksi he eivät voi levyjään enää tehdä", Hulkkonen sanoo.
Amoren kirjoissa kaikkien yliarvostettujen yhtyeiden äiti on Manic Street Preachers. Edes viiden vuoden henkinen paini ja sisäinen pakottaminen ei saanut vastenmielisyyttä kuolemaan.
Arvostetuista kotimaisista häijyä tekee CMX.
"Ärsyttää ne tekstit, Yrjänän runokirjakin oli ihan surkea. Onhan siellä hienoja kielikuvia ja foneettisesti kauniita tekstejä, mutta en todellakaan ymmärrä sellaista asioiden mystifioimista."