Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään
Turhaa puskassa ryömimistä ja tappamaan opettamista vai isänmaan turvatakuut ja kasvattava kokemus? Varusmiespalvelus jakaa mielipiteitä. 18-vuotias Jukka Torvinen on näillä näkymin astumassa palvelukseen 9. heinäkuuta.
"Menen katsomaan, millaista siellä on", Jukka sanoo. Hän arvelee, että intissä eteen tulee ainakin paljon odottamista.
Jukkaa kiinnostaa mahdollisuus hankkia johtamiskoulutus. Jos lääketieteellisen tiedekunnan ovet avautuvat, hän voisi käydä intin pidemmän kautta. Jukka pitää myös maanpuolustusta melko arvokkaana tehtävänä. Tärkein syy armeijan puolelle kallistumiseen löytyy kuitenkin muualta.
"Sivari on niin pitkä, että se on rangaistus", Jukka sanoo. Sopiva pituus olisi hänestä vuoden verran tai vähemmän.
Jukka uskoo, että armeijassa oppii tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Päälle tulevat mahdolliset johtamistaidot.
"Lisäksi siellä oppii tappamaan muita ihmisiä, mikä ei sitten ole niin ihailtavaa", Jukka Torvinen toteaa.
Puolustusvoimat on hänestä hyvä olla olemassa, mutta asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa.
"Monissa muissakaan Euroopan maissa ei ole asevelvollisuutta", Jukka perustelee.
22-vuotias Elisa Seppinen palveli laivastossa vuoden alkaen heinäkuusta 2004. Armeijan käyminen oli hänestä aina tuntunut luontevalta ajatukselta.
"Neljävuotiaana ajattelin ekan kerran, että se olisi kiva. Ehkä se liittyi siihen, että isä toimi silloin rauhanturvaajana," Elisa Seppinen miettii.
Myös Elisan isosisko kävi vapaaehtoisen asepalveluksen.
Toisen vuoden biologianopiskelija kertoo viihtyneensä laivastossa hyvin.
"Merenkulku ja ampuminen on kivaa, samoin metsässä yöpyminen."
Tehtävät vaihtelivat laivatöistä muiden kouluttamiseen. Elisa luonnehtii palvelusaikaa ennen kaikkea mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi.
"Armeijassa on vain ihan erilainen maailma kuin siviilissä."
Oululainen Elisa uskoo, että hän oppi kokemuksen myötä tuntemaan itsensä ja rajansa paremmin.
"Tiedän esimerkiksi, kauanko pystyn toimimaan, jos minulla on nälkä tai olen nukkunut neljä tuntia", hän kuvailee. Nykyään hän myös ottaa monet asiat aikaisempaa rennommin.
Vaikka Elisa onkin tyytyväinen laivastoaikaansa, hän ei suosittele vapaaehtoista asepalvelusta kaikille. Oma motivoituneisuus on tärkeää.
"Poikien perässä armeijaan ei kannata mennä", Elisa napauttaa. Hyvästä peruskunnosta on apua, mutta mikään huippu-urheilija ei tarvitse olla. Henkinen kunto on tärkein.
Elisa sanoo, ettei ole joutunut juuri miettimään nykyisen järjestelmän eri puolia.
"Naisena olen ihan tyytyväinen, kun olen aina voinut itse valita, mitä teen ja milloin", hän sanoo.
Elisa ei lakkauttaisi asevelvollisuutta tai laajentaisi sitä koskemaan naisia. Hän ymmärtää kuitenkin niitä, joiden mielestä nykyisessä systeemissä on korjattavaa.
"Onhan se ristiriitaista, että asepalvelus kestää enintään 12 kuukautta, mutta sivari vähintään 13."
Veera Adolfsen