Lausanne 1989
Anneli Saaristo: La dolce vita (säv. Matti Puurtinen, san. Turkka Mali)
Hieno suomalainen viisuvuosikymmen sai uljaan lopun kun Anneli Saariston La dolce vita valittiin edustajaksemme helmikuussa Helsingin Kulttuuritalolla.
Kilpailu oli mielenkiintoinen, olihan mukana muun muassa tuleva iki-hitti Kim Lönnholmin Minä olen muistanut ja Chris Owenin virkistävän tuore Vad finns kvar.
Owen tuli tiukassa kisassa toiseksi, mutta Lönnholm sijoittui häntäpäähän -- Suomen kansa kuitenkin lämpeni laululle hieman myöhemmin.
La dolce vita oli persoonallinen, espanjalaisvaikutteinen arktinen flamenco, jonka viileän vaalea Anneli esitti uskottavasti ja turhia temppuilematta.
Euroopan ytimessä Sveitsin Lausannessa käydyssä kisassa Suomen laulu ja Annelin ammattitaito herättivät runsaasti huomiota.
Lapsitähtien ja kaikenlaisten tähdenlentojen värittämässä kisassa Anneli Saaristo edusti ehdottomasti kisan kestävimpiä arvoja. Oikeastaan vain Ruotsin Tommy Nilsson, Italian Anna Oxa ja Fausto Leali sekä Saksan liittotasavallan Nino de Angelo painivat samassa sarjassa.
Eurovision laulukilpailu ei ole kuitenkaan mikään oikeudenmukaisuuskilpailu ja niinpä voiton värikkäässä kisassa vei Jugoslavian Riva-yhtyeen lähes järkyttävä Rock me.
La dolce vitan sijoittuminen seitsemänneksi oli suomalaisille kuitenkin suuri voitto, esitettiinhän laulu suomeksi ja maita oli mukana peräti 22. Se on siis suhteellisesti katsoen Suomen paras sijoitus ennen Lordia, vaikka Marion olikin vuonna 1973 sijalla kuusi. Tuolloin maita oli mukana kuitenkin vähemmän.