Ark­ki­piis­pa Leo puo­lus­taa kar­ja­lan kielen asemaa – esi­pai­men myös luo ja kääntää kar­ja­lak­si

Kun keskustelukumppanina on Suomen ortodoksisen kirkon esipaimen, arkkipiispa Leo läsnä on myös arhijepiskoppu Leo.

Arkkipiispa Leo on aktiivisesti mukana Karjalan kielen seuran toiminnassa. Hän on tällä hetkellä myös seuran puheenjohtaja. Arkkipiispa Leo kertoo, että karjalankieliset muumit kiinnostavat laajasti.
Arkkipiispa Leo on aktiivisesti mukana Karjalan kielen seuran toiminnassa. Hän on tällä hetkellä myös seuran puheenjohtaja.
Arkkipiispa Leo on aktiivisesti mukana Karjalan kielen seuran toiminnassa. Hän on tällä hetkellä myös seuran puheenjohtaja.
Kuva: Jukka Leinonen

Kun keskustelukumppanina on Suomen ortodoksisen kirkon esipaimen, arkkipiispa Leo läsnä on myös arhijepiskoppu Leo.

Isä esipaimen on kaksikielinen, toiselta äidinkieleltään karjalankielinen.

Laatokan Karjalan Salmin pitäjästä kotoisin olevat Aleksanteri ja Jeudokia Makkonen puhuivat Pielavedellä syntyneelle ja kasvaneelle Leo-pojalleen karjalaa. Samaten kieltä käytettiin naapurustossa, jossa oli entisen kotikylän väkeä. Näin karjala tuli hänellekin eläväksi.

Arkkipiispa onkin ottanut karjalan kielen asian sydämelleen. Helmikuussa 1995 perustettu Karjalan kielen seura sai hänestä puheenjohtajan, joka on tehnyt suuren työn tämän vähemmistökielen eteen.

– Monet pitäjäseurat pitivät sodan jälkeen karjalan puolta, se kun oli jäämässä syrjään.
Oulun seudun Salmi-kerho, jota arkkipiispa oli Oulun metropoliittana ollessaan perustamassa, on yksi näistä.

– Uskontokin oli mennä, mutta se kuitenkin pelastui ja säästyi, arkkipiispa huomauttaa.

Tärkeitä pykäliä muutoksessa parempaan ovat olleet asetusmuutos, jolla Suomi lisäsi karjalan kielen Euroopan vähemmistökielten peruskirjan suojelemien kielten joukkoon. Tämä ei kuitenkaan antanut virallista vähemmistökielen asemaa, mikä on edelleen tavoitteena.

Toinen vuoden 2009 merkkipyykeistä oli karjalan kielen professuurin saaminen Itä-Suomen yliopistoon.

Uutiset halutaan valtakunnallisiksi

Kieltä on mahdollista oppia ja omaksua omaankin tahtiin lukien ja kuunnellen.

– Pitkän lobbauksen jälkeen saimme Yleisradioon karjalankieliset uutiset ja nyt toiveissa on niiden muuttuminen valtakunnallisiksi.

Pientä taloudellista avustustakin kielen elvytykseen on lupailtu, arkkipiispa kertoo.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Karjalan kielen seura voisi palkata kokopäivätoimisen koordinaattorin luomaan opetuksellista verkkoa. Se ulottuisi pienimpien kielipesätoiminnasta aikuisten tavoitteellisemman oppimisen muotoihin.

– Olemme pieni järjestö, mutta tehneet kuitenkin suurta työtä, hän luonnehtii.

Arkkipiispa Leo kertoo, että karjalankieliset muumit kiinnostavat laajasti.
Arkkipiispa Leo kertoo, että karjalankieliset muumit kiinnostavat laajasti.
Kuva: Jukka Leinonen

Näkyvintä Karjalan kielen seuran työssä on julkaisutoiminta, jolle haasteita tuovat jo karjalan monet muodot.

– Yksin Salmissa kylien välillä on vivahde-eroja, arkkipiispa toteaa.

Kaikki karjalan variaatiot ovat yhtä tärkeinä toiminnassa, mutta käytännössä julkaistuissa on paljon livvinkielistä, mitä on vähän jopa kritisoitu.

– Vaikka kuinka kerjäisimme muuta materiaalia, sitä saadaan niukasti, arkkipiispa toteaa.

Muumeja karjalan kielellä

Karjalan kielen seuran julkaisuluettelossa on niin hartauskirjallisuutta kuin kaunokirjallisia teoksiakin – lapsia unohtamatta. Sieltä löytyy muun muassa Tove Janssonin Muuminotkon kylmykuu.

– Meillä on oikeudet muumien teksteihin ja kuvitukseen, ja Jansson kiinnostaa: karjalankielisiä muumikirjoja tilataan Uutta-Seelantia myöten, sillä keräilijät ovat kiinnostuneita niistä.

Arkkipiispa Leo on myös lukenut Janssonia äänikirjaksi, ja on pidetty lukija live-tilaisuuksissa.

– En sentään lähde varsinaiselle kiertueelle, hän nauraa.

Haastattelupäivän iltana edessä oli lukutilaisuus Muhoksella, jossa ristikansat saivat kuullakseen isä esipaimenen lukevan omia runojaan.

Paitsi karjalankielisten asian ajajana, arkkipiispa on tunnettu kääntäjänä ja kirjailijana.
Hän on kääntänyt muun muassa liturgian karjalaksi ja julkaissut jo kahdeksan kaksikielistä omaa teosta. Kunkin tekstiosuus on siis luettavissa rinnakkain suomeksi ja livviksi.

– Olen hyvin ilahtunut siitä, että karjala kiinnostaa niitäkin, joilla ei ole juuria Karjalassa. Läpimurtoa tapahtuu koko ajan.

Kysymys oikeudesta kieleen on myös ihmisoikeuskysymys, kysymys minuudesta, arkkipiispa tähdentää.

– Kieli – uskon ohella – on identiteetin keskeinen tekijä.

Kolmenlaista karjalaa

Suomessa puhutaan kolmea karjalan kielen murretta livvinkarjalaa, varsinaiskarjalan etelämurretta eli suvikarjalaa ja varsinaiskarjalan pohjoismurretta eli vienankarjalaa.

Karjala on autokninen eli kotoperäinen kieli, jota on puhuttu yhtä kauan kuin suomeakin. Karjalalla ei ole virallista vähemmistökielen asemaa.
2011 lähtien karjalan on voinut ilmoittaa viralliseksi kielekseen.

Noin 5 000 suomalaista käyttää karjalaa päivittäin, melko hyvin taitaa noin 11 600 ja karjalaa ymmärtää noin 20 000 henkeä.

Karjalan kielen seura elvyttää kieltä, mutta toimii myös karjalankielisen vähemmistön edunvalvojana.

Yle aloitti karjalankieliset radiouutiset 2015. Uutislähetykset ovat kuunneltavissa myös Yle Areenassa sekä  verkkosivulla. Yle Uudizet karjalakse -verkkosivuilla voi lisäksi lukea karjalankielisiä uutisartikkeleita.