Rikoksen polulle luiskahtanut nuori pitäisi välttämättä saada irti huonosta seurasta ja pahoista taipumuksista. Ehdotettu uusi pakkokeino, nuorisoaresti, olisi hyvä lisä keinoihin, joilla ehkäistään rikoskierrettä.
Alle 18-vuotiaiden rikoksentekijöiden rankaisussa on aina lähdettävä siitä, että samalla katkaistaan kierre uusiin rötöksiin. Jos siinä onnistutaan, yhteiskunta saavuttaa aina suuremman voiton kuin tiukkaa rangaistusasteikkoa noudatettaessa. Tärkeää on lisäksi nopea seuraamus. Silloin lakia rikkoneelle ei jää harhakuvitelmaa siitä, mitä hän on tehnyt.
Nuorten epäiltyjen rikosasioiden käsittelyä ja seuraamisjärjestelmää koskevan lainsäädännön uudistamista valmistellut työryhmä kiinnittikin aivan oikein huomiota siihen, että rikoksiin puuttumisesta on tehtävä nykyistä nopeampaa, konkreettisempaa ja vaikuttavampaa. Mietinnön torstaina vastaanottaneen oikeusministeri Johannes Koskisen on syytä edistää ponnekkaasti uudistusta.
Tavoitteeksi on asetettu muutoksen voimaan tulo vuoden 2007 alusta. Siinä aikataulussa on syytä pysyä - ja vielä parempi on, jos muutosta pystytään nopeuttamaan. Nykyisellään nuorten rikosseuraamukset ehkäisevät aivan liian harvoin uusia rötöksiä.
Joko kotiarestina, ulkona liikkumista rajoittavana aluearestina tai niiden yhdistelmänä määrättävä nuorisoaresti ei ehkäisisi esimerkiksi koulussa käymistä. Vapaa-ajalla nuori ei kuitenkaan voisi mennä alueelle, jossa on ilmeinen mahdollisuus joutua tekemisiin vaikkapa hämäräjengin tai huumevälittäjien kanssa. Kotiarestissa ulkona liikkuminen vapaa-ajalla loppuisi kokonaan enintään 20 vuorokaudeksi.
Kotiarestista päättäisi käräjäoikeus, mutta väliaikaisena sen voisi määrätä myös pidättämiseen oikeutettu virkamies tai syyttäjä. Näin saataisiin käyttöön tavoiteltu nopeus ja ehkäisyvaikutus. Aivan selvää on, että mitään rangaistusta ei voida määrätä kuulematta asianosaista. Myös arestiin määrättäessä nuoren puhuttelu ja hänen näkemyksensä kuuleminen on välttämätöntä.
Kotiaresti olisi selkeästi rangaistus. Työryhmä pohtikin, että se voitaisiin ottaa syyteharkinnassa ja rangaistuksen määräämisessä huomioon. Niin täytyy tehdä, mikäli aresti on kärsitty nuhteettomasti. Jos kyseessä on pienehkö rikkomus, aresti kävisi rangaistuksesta. Syyttäjä voisi silloin jättää syytteen nostamatta. Kuormitettujen tuomioistuinten tehtäväkin helpottuisi hieman. Oikeudenmukaista on, että myös tuomioistuimille jätettäisiin mahdollisuus tuomion alentamiseen tai jopa rangaistuksetta jättämiseen, jos kotiaresti todettaisiin riittäväksi seuraamukseksi.
Nuoren, alle 18-vuotiaan rikoksen tekijän oma pyrkimys tekonsa sovittamiseen on hyväksyttävä mahdollisimman usein, kun kyseessä on lievä rikos. Siksi on aivan perusteltu ehdotus, että syyttäjä voisi olla syyttämättä tai tuomioistuin tuomitsematta, mikäli nuori osallistuu johonkin sosiaalista selviytymistä edistävään hankkeeseen.
Rikoksen uusijoiden kohdalla se ei enää tosin saisi olla mahdollista. Sellaisissa tapauksissa sosiaalista selviytymistä edistävää hanketta kun käytettäisiin vain keinona välttää rangaistus.
Merkittävä olisi myös uudistus, jonka mukaan tuomarin on pidettävä tuomion antamisen yhteydessä alle 18-vuotiaalle tarpeen mukaan puhuttelu, jossa selvitetään tuomion sisältöä ja varoitetaan rikollisen toiminnan seurauksista. Melkoinen osa nuorina tuomituista on kasvanut ilman jämerää auktoriteettia. Sellainen on yleensä tarpeen mahdollisimman varhain.