Aree­nal­la hurjat Jo­ke­rien juhlat

18-vuotias Kari Lehtonen mestarien mestaritorjuja

4. liigafinaali
Jokerit–Tappara 2–1
(1–0, 1–1, 0–0)
Jokerit mestari voitoin 3–1.

HELSINKI Jokerit tylsytti alkuun vahvemmalta vaikuttaneen Tapparan terän jääkiekkofinaaleissa kolmella peräkkäisellä voitolla. Neljäs loppuottelu täpärästi maalein 2–1 sinetöi Jokereille seuran historiankuudennen Suomen mestaruuden otteluvoitoin 3–1.

Kultahumu täydessä Hartwall Areenassa (13 665 katsojaa) oli ison talon ensimmäinen kansallinen kiekkorieha. Jokerien edellinen mestaruus irtosi keväällä 1997 pääkaupungin vanhassa jäähallissa Töölössä.

Jokerit jyräsi Raimo Summasen komennossa mestaruuteen laajemmalla jaksavalla materiaalilla. Se ei ollut yhden pelaajan eikä kentänkään varassa, vaan monipuolisia osaajia löytyi leveältä rintamalta. Etenkin tiivis joukkuepuolustaminen turhautti ja väsytti Tapparaa ratkaisevasti.

Lehtonen hämillään

Toki voittajissa säihkyi tähtiäkin, heistä kirkkaimpina 18-vuotias maalivahti Kari Lehtonen, tehokas puolustaja Tom Koivisto, maalinikkarit Frank Banham ja Vladimir Machulda sekä finaalien keskushyökkääjien ykkönen Antti Aalto.

”En oikein tajua, mitä on tapahtunut. Tarvitsen aikaa tämän jutun sulatteluun”, totesi 35 torjunnan Lehtonen hämillään hulinasta ympärillään. Hulina tulee jatkumaan kesäkuun lopulle asti. Lehtonen on rankattu korkealle NHL:n seuraavaa varaustilaisuutta varten, jopa ensimmäisten joukkoon.

SaiPasta kesken kauden lainattu ja Lappeenrantaan palaava Machulda nousi playoffsin pistepörssin ykköseksi ohi neljä ottelua vähemmän pelanneen HPK:n Vladimir Vujtekin (4+7). Machuldan saalis oli kahdeksan osumaa ja neljä syöttöä.

”Tappara painoi lujasti päälle, ja onneakin oli mukana. Kestettiin viimeinen rutistus kolmen vuoden projektin päätteeksi. Hieno homma”, Raimo Summanen tiivisti liikutustaan nieleskellen ja muisti aiempaa valmentajakumppaniaan Erkka Westerlundia yhteisen rakennustyön hedelmistä.

Tapparan tehot hyytyivät

Tappara hiipui maalirikkaan (5-4) avausfinaalin voitettuaan vääjäämättä hopealle, vaikka yritti kiitettävästi kuin mikä. Vuosi sitten TPS jätti Tapparan murjottamaan niin ikään voitoin 3–1.

Kovasti taistelleen Tapparan ongelmaksi näissä loppuotteluissa kehittyi avainpelaajien tehojen hyytyminen. Kapteeni Janne Ojanen, Aleksandr Barkov, Jussi Tarvainen ja Jani Hassinen kadottivat maalijyvän lähes tyystin, eikä paikkaajia löytynyt alkuunkaan.

Ojanen toki kuoletti finaalien ainoalla maalillaan Tapparan rutiköyhän jakson, 142 minuuttia ja 20 sekuntia, mutta apunsa onnistumiseen antoi Jokerien Mikko Ruudun tyhmä jäähy. Hän tyrmäsi Esa Pirneksen rumasti keskialueella jäähän ja hoivattavaksi. Siitä napsahti viisiminuuttinen ja suihkukomennus jo toiselle Ruudulle (Tuomo avausfinaalissa) näissä loppuotteluissa.

Ojanen pilasi maalinsa jälkeen ylivoiman jatkumisen ottamalla kaksiminuuttisen. Toinen erä oli kaikkineen kiihkeä ja tapahtumarikas jakso, eilisen ottelun ehdottomasti paras.

Myös marginaali maalivahtien työskentelyssä leveni finaalien edetessä isoksi. Nuori Lehtonen torjui jopa kaksi nollaottelua, mutta Tom Draperin epävarmuus horjutti Tapparan kenttäpelaajia selvästi. Draperkin oli hetkittäin vallan mainio, ihan loistavakin viimeisen finaalin toisessa erässä Machuldan helpon 2–0:n jälkeen, mutta samaan aikaan nähtiin myös Lehtoselta laatutyötä.

”Malttia lisää olisi tarvittu”

Avauserän ainoa punalampun polttaja oli Jokerien Pavel Rosa. Iso Tapparan puolustaja Mikko Luoma istui jäähyllä, kun Rosa käytti vastustajan merkkausvirheen siekailematta hyväkseen. Rosa eteni vapaasti Draperin eteen ja sipaisi kiekon tämän alta häkkiin.

Machuldan 2-0 lähti ovelasti Janne Grönvallin takaa Draperin pahasti hämäten. Ojanen pääsi täräyttämään jäävedon Lehtosen taakse Grönvallin poikittaissyötöstä, kun Ruudun jäähyä oli kulunut 49 sekuntia.

Päätöserä oli Tapparan urheaa yrittämistä hämärin silmin ja puutunein pohkein. Jokerit keskittyi ottamaan vastaan vyöryjä tiiviisti häiriten. Pienet virheet paikkasi Lehtosen jäätävän varma torjuntapeli. Jos Tappara jotain yksittäistä pelaajaa näistä kekkereistä manaa, hän on ehdottomasti Kari Lehtonen.

”Jokereilta löytyi tarpeeksi kylmähermoisia ratkaisijoita, joten onnittelut sinne päin. Pelasimme mielestäni finaalisarjan parhaan pelimme, mutta pientä malttia ratkaisupaikkoihin olisi lisää tarvittu”, Janne Ojanen tilitti pettymystään pyöritellen.