Karhua ja ilvestä siedetään Suomessa, kunhan niiden ihmisarkuus säilyy ja niiden aiheuttamat vahingot korvataan ilman omavastuuosuuksia, ilmenee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemästä tutkimuksesta.
Paikoitellen karhujen kasvava määrä koettelee kansalaisten sietokykyä. Isoimmiksi ongelmiksi koetaan kontioiden haitat maatalous- ja poroelinkeinolle. Myös ihmisten karhupelkoa pidetään ongelmana. Sitä haluttaisiin hallita karhujen arkuutta lisäämällä, mihin metsästys on sopivin lääke. Pelkoa hälventäisi lisäksi tiedotus.
Ilveksen osalta kansalaisten sietokynnys on jo ylittynyt. Lähes täysi yksimielisyys vallitsee kasvaneen kannan säätelemisestä ja puuttumisesta niin sanottuihin ilvestihentymiin, joita on eteläisessä Suomessa. Kielteiset näkökannat koskevat etupäässä sitä, että laji häiritsee riistanhoitotyötä ja tappaa riistaeläimiä. Tutkimukseen osallistuneet ovat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että kummankin petolajin pihapiireissä vierailevat yksilöt pitäisi voida poistaa. Direktiivi rauhoittanut molemmat lajit
Karhu- ja ilveskannan hoidossa huolestuneisuus koskee hallintoa, suojelua ja pyyntilupapolitiikkaa. Euroopan Unionin luontodirektiivin mukaanhan molemmat lajit ovat rauhoitettuja, eikä rahoituksesta saa poiketa kuin yksittäistapauksissa ja tiettyjen perusteiden toteutuessa. Pelkona on, että päätäntävalta hoitoon liittyvissä asioissa lipuu yhä enemmän pois paikalliselta ja kansalliselta tasolta. Se haluttaisiin pitää lähellä ihmisiä, joiden elämään karhut ja ilvekset eniten vaikuttavat.
Tutkimus perustuu noin tuhannen henkilön kannanottoihin. Näkemyksiään esittivät myös luonnonkäytön ja -hoidon sekä riistanhoidon asiantuntijat. Tilaajana oli maa- ja metsätalousministeriö, joka käyttää tietoja karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmien laadinnassa. Tutkimuksen mukaan karhu voi Suomessa hyvin ja sitä kunnioitetaan osana luonnon monimuotoisuutta. Nykykanta on runsaat 800 yksilöä, mikä arvioidaan sopivaksi. Nykymuotoista pyyntilupametsästystä pidetään tarpeellisena.
Runsaan tuhannen yksilön ilveskantaa pidetään myös elinvoimaisena. Yleinen näkemys on se, ettei kantaa tarvitsisi enää suojella. Ilves nähdään kuitenkin karhun lailla osaksi Suomen luontoa ja sen ekologista kokonaisuutta.