Ruskakiertueella pohjoista Suomea kiertävä Anne Mattila ei lämpene iskelmälaulajien tuotteistamiselle tai julkisuuden hömpötyksille.
"Kyllä mua aletaan heti kotona toppuutella, jos siellä kuullaan, että olisin jossain päin maailmaa rehvastellut", summaa pirtsakka karvialaislaulajatar.
Mattila sanoo olevansa aito ja tavallinen julkisuuteen onnekkaasti singahtanut maalaistyttö.
"Olen perusarvoiltani aivan tavallinen tyttö, enkä ole koskaan kaivannut suurta julkisuutta."
Punamultamaalisessa maalaistalossa perunamaan laidalla kahden musikaalisen sisaruksen kasvanut Anne Mattila on tahkonnut tanssilavoja jo seitsemän vuotta.
Suuren yleisön tietoisuuteen Mattila löi kakkoslevynsä nimikappaleella Enkeleitä onko heitä. Kepeänä rullaava iskelmä saa jatkoa ensi kuussa ilmestyvällä kolmannella pitkäsoitolla, jolle on mahdutettu 15 biisiä.
"Se on iso levy", Anne summaa.
Anne Mattilalle riittää se, että hän voi keikoillaan muokata ohjelmistoaan aina tanssipaikan mukaan. Rokkimimmin releitä tai rajumpaa imagoa hän ei kaipaa.
"Haluan vain olla sellainen kuin olen. Kun minulla itselläni on hyvä olla, se näkyy myös ulospäin, niin keikoilla kuin muussa kanssakäymisessä."
"Tietoiset tyylinmuutokset eivät ole minua varten. En pidä ajatuksesta, että minun pitäisi parin hyvin menestyneen levyn jälkeen alkaa miettiä, millaista musaa minun olisi seuraavaksi tehtävä."
Anne painottaa haluavansa olla Kari Tapion tai Reijo Taipaleen tapaan tuttu ja turvallinen koko kansan tanssittaja.
"Jos ihmisellä on hyvä lauluääni, miksei hän silloin voi olla oma itsensä."
Eniten laulajatar nauttii esiintymisistä vehnäpeltonostalgiaa pursuavilla maalaistanssilavoilla.
"Kerran muuan tanssilavan emäntä kantoi takahuoneeseen kattilallisen kalasoppaa ja tunnelma nousi kattoon heti. Sellaiseen paikkaan on aina kiva palata."
Ensimmäiset tanssilavakeikkansa jo 12-vuotiaana tehnyt Mattila uskoo, että juuri pyyteetön ja pikkutyttönä jopa palkatta kynnetty laulajan työsarka on kasvattanut hänestä vaatimattoman ja vähään tyytyvän artistin.
"Vasta viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut pitämään laulamista työnä", hän kiteyttää.
Arto Kiuru