Vuosien etsimisen jälkeen Enontekiöltä löytyi maisema ja sen reunalta punainen mökki Suo ja sen reunassa pienenpieni punainen mökki. Portailta katse poimii kaukaisen metsän takaa Pyhäkeron, Ounastuntureiden lähimmän huipun. Monen enontekiöläisen mielestä kuin maisema mikä hyvänsä, mutta meren rannalla eläneeseen Anki Lindqvistiin se heitti heti ankkurin. 1960-luvulla Suomen suosituimpien naissolistien joukkoon kivunnut Anki etsi monta vuotta miehensä Rauno Laihon, "Rauskin", kanssa pohjoisesta paikkaa, mihin asettua. He ovat tutkailleet Jäämeren rannat, Inarin Sevettijärven ja Lapin hiihtokeskukset, jotka ovat Ankin silmin kuin Ruotsin laivoja. Tarjolla on ollut loistavia mökkejä, mutta ne ovat olleet joko katseen katkaisevassa metsässä tai nurkkasalvostuntumassa naapuriin. He ovat kokeilleet mökkeilyä Muonion Torasjärven rannalla ja asuneet talven Kätkäsuvannon koululla Muoniossa.
"Ankille on tärkeä, että on maisema", Rauski tietää. "Ja tästä näkee kauas."
"Kuin olisi merellä, kun seisoo tunturin huipulla ja katselee taivasta", Anki itse kuvailee. Hänen omat laulunsa kertovat paljolti juuri merestä ja perustuvat usein hänen kirjailija-äitinsä Marita Lindqvistin teksteihin.
"Parikymmentä vuotta sitten olisimme voineet asettua syvällekin erämaahan, mutta nyt kummallakin on kunto alkanut vähän pettää", Anki kertoo. Nyt hankittu, 1993 rakennettu mökki toki on sadan metrin päässä vähäliikenteisestä tiestä, mutta muuten rauha on rikkumaton. Enontekiön kuntakeskukseen Hettaan ei ole silti yhdeksään kilometriä enempää. Siellä on kauppa ja terveyskeskus.
Kerran aiemmin mökkikauppa oli tosi lähellä Kuhmossa. Kysyivät kuitenkin myyjältä, että kuinkas on susia liikkunut? Tämä kertoi, että kymmenestä talosta meni koira viime vuonnakin ja se siitä kaupasta. Lapinkoira Morria ei oltu hankittu suden sapuskaksi.
Anki itse ei luonnon eläimiä kammoa ja ainakin mieheensä verrattuna lähes magneetin lailla vetää niitä puoleensa. Kesämökkeillessään Porkkalassa hän on törmännyt ilvekseen ja syksyllä Enontekiöllä kannolla istuskellessaan huomasi karhun tulleen aivan naapuriksi. "Katoin vaan, että siinä se seisoo. Sydän hakkasi, mutta paniikkia ei tullut. Lopulta se kääntyi ja lähti."
Rauski on kulkenut Lapissa puoli vuosisataa ilman, että on nähnyt yhtäkään suurpetoa.
Työ ei kahlitse 22 vuotta yhdessä ollutta avioparia enää entiseen tapaan. Anki on jättäytynyt freelanceriksi Yleisradion ruotsinkielisen television (FST) toimituksesta ja Rauno Laiho jäi eläkkeelle nelisenkymmentä vuotta kestäneestä kuvaajan työstään TV 1:stä.
Rauski on kuvannut kaikki Ankin FST:ssä tekemät ohjelmat, jotka mahdollistivat heidän matkansa myös maan ääriin, kuten Karibialle, Intiaan ja Afrikkaan. Tuorein yhteinen työ on omasta materiaalista työstetty meditaatiovideo, jossa on Ankin siskon pojan musiikki.
Sävellyksiä Ankilla on kaiken aikaa työn alla eikä esiintymisiltäkään ole siipiä leikattu. Anki on keikkaillut Ruotsissa, laivaristeilyillä, klubeilla, häissä..."Svengiä on vähän enemmän kuin silloin ennen. Olen ehkä enemmän jazz-blues -linjalla ja toki countryakin."
"Ihmiset vain vanhastaan luulevat, että istun edelleen yksin rannalla ja katson kaihoisasti merelle."
Avioparin toinen koti säilyy Kirkkonummella, mutta Enontekiöllä kuluu ainakin puolet vuodesta. Kun Porkkala palautettiin, Ankin perhe sai sieltä takaisin meren rannalla olevan kesämökkinsä. "Se paikka on kuitenkin enemmän korvessa kuin tämä, kauppaankin 20 kilometriä." Rauha Porkkalasta on kuitenkin mennyt. Musiikkina saunan terassille ovat moottoriveneiden ja vesiskoottereiden tärykalvoa poraavat soinnit.